Ferlinghetti on kova

Lawrence Ferlinghetti osaa lukea. Myös ääneen.

Kaikki tietävät, että Jack Kerouac ja Allen Ginsberg ovat beat-kirjallisuus. Kaikki tietävät sen, mutta samassa he saattavat olla tietämättömiä siitä, että ilman Lawrence Ferlinghettiä biitti olisi paljon köyhempää. Paitsi että Ferlinghetti kustansi 1950-luvulla Ginsbergin Huudon, hän on itse vaikuttavia assosiaatioita rakentava kirjoittaja, jonka runot yltävät aivan erilaisiin sfääreihin kuin kaikilla tutuilla kavereilla.

Ferlinghettin runoja löytyy suomeksi Markku Innon suomentamasta valittujen runojen kokoelmasta Nämä ovat minun virtani. Runoja 1955-2000. On hienoa, että tällainen valikoima on olemassa, vaikka kokonaiset kokoelmat tällaisista valikoimista voiton lähes poikkeuksetta vievätkin. Ja onhan vuonna 1919 syntynyt Ferlinghetti ainakin runoviriili poika edelleen. Hänen uusimpia runojaan voi lukea City Lights –kustantamon sivuilla. Tässä on kuitenkin päivän ajatukseksi katkelma Innon mainiosti suomentaman runon ”Vieraantumisen johtaja” alusta ja lopusta. Runon minä äimistelee tavaratalossa kulutusyhteiskunnan ihmistä alistavia ja alentavia toimintasysteemejä.

Katselen Macy’sin peilejä
ja tuumin että tämä on salajuoni
jotta tuntisin itseni sisäänlivahtaneeksi
kippurakenkäiseksi & räyhkäknalliseksi
joka etsii vaaleatukkaista enkeliä
(- - -)
Ryhdistäytykää
ja laskeutukaa Macy’sin alakertaan
Ja hotkikaa tienne ylös
tämän luokattoman yhteiskunnan
seitsemän kerroksen läpi
yläkerroksessa Luotto-osasto
missä varmasti jonkinlainen ilmestys tapahtuu
(- - -)