sunnuntaina, syyskuuta 25, 2005

Tappakaa kritiikki ja kehukaa

On ymmärrettävää, että taiteilijat ovat huolissaan siitä, minkälaisia arvosteluja heidän tekemistään teoksista kirjoitetaan. Toisinaan kriittisiin arvosteluihin haetaan oikeutta kirjoittamalla vastineita lehteen tai ”selvennyksiä” ja ”oikaisuja” suoraan kriitikon kotiosoitteeseen. Jälkimmäinen tapa lienee harvinainen. Minun postiluukustani kuitenkin tipahti noin kuukausi sitten erään yksitoista runokokoelmaa kirjoittaneen runoilijan tilitys siitä, miten en ollut osannut lukea oikein hänen kokoelmaansa.

Olin iloinen henkilökohtaisesta palautteesta, koska siitä ainakin huomasi, että joku lukee arvostelujani. Olin iloinen myös siitä, että lehden kulttuuriosasto ei suostunut julkaisemaan runoilijan ”vastinetta”, koska arvostelussa ei lehden mukaan ollut mitään virheitä. Mielipideosastolle runoilija toki olisi saanut kirjoittaa. Kysehän on perustelluista mielipiteistä. Siksi tuntuukin siltä, että ”vereslihalla” kirjoittava ei halua ymmärtää sitä, että runous ja kritiikki ovat erilaisia tekstilajeja, joista toisessa kuuluu korostetusti tuoda esiin perusteltu mielipide.

”Vereslihasta” kirjoittaa myös kirjailija Kreetta Onkeli Kustannusosakeyhtiö Sammakon www-sivulla kuukausittain julkaistavassa Kuukauden kurnutuksessa. Kurnutukset ovat aiemmin olleet pääosin kiinnostavia ja onnistuneita, mutta Onkeli alittaa riman komeasti. Otsikon Kirjailijan työtodistus on kritiikki alla hän vaatii muun muassa, että kirjakritiikki pitäisi muuttaa kirjaesittelyksi, joka sisältäisi synopsiksen ja teoksen aihetta tuntevan tutkijan haastattelun. (Tuote-esittelyn omaisiin synopsiksiin valitettavan monissa lehdissä jo on suurelta osin siirryttykin.)

”Kirjailija kirjoittaa niin hyvin kuin osaa”, Onkeli toteaa. Tietenkin. Ei kai kukaan halua tieten tahtoen kirjoittaa huonosti – ei edes kriitikko, sillä kriitikkokin on (ainakin parhaimmillaan) asiantuntija. Olennaista on se, että Onkelin mukaan kritiikki saisi esittää moitteita vain ”puolueettomasti”. Kehuja saisikin sitten laukoa kuinka tahansa. Siihen puolueettomuus ei kai liitykään millään tavalla.

Hieman hämäräksi jääkin, mitä tuo ”puolueettomuus” tarkoittaa. Todennäköisesti se tarkoittaa sitä, että kriitikko ei anna omien teoksen kannalta ”ikävien” kontekstiensa vaikuttaa teoksen arvioon. Vai tarkoittaako se kenties sitä, että Hesarin täytyisi pitää asioista, joita kirjailijakin pitää hyvinä ja onnistuneina?

Mielestäni ”puolueettomuus” ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin lukijan ja tekstin kohtaamista. Kirjailijan on hyväksyttävä se, että kaikki eivät ehkä pidä hänen teoksestaan. Samaten kriitikon on hyväksyttävä se, että kaikkia teoksia ei jääviyssyistä voi arvostella. Kontekstejaan kumpikaan ei pääse pakoon, ei kirjailija eikä kriitikko.

Oikeastaan olennaisinta Onkelin kirjoituksessa on se, että sen mukaan perinteistä kritiikkiä ei tarvita lainkaan, eikä sitä Onkelin vaatimuksin kukaan kirjoittamaan pystyisikään. Vaatimuksen mukaan kritiikin korvaisi kirjailijan ja tutkijan välinen keskustelu, joka varmaankin olisi ”puolueetonta”. Tutkimuksissa näin tapahtuukin, mutta onnistuneet keskustelut vaativat melkoisesti enemmän tilaa kuin lehdillä on varaa antaa. Entä jaksavatko muut kuin tutkijat lukea tutkimuksia ja kertoisiko kirjailijan ja tutkijan keskustelu kritiikkiä paremmin sen, että kaikki teokset eivät ole yhtä hyviä?

Eikö kritiikkiä tarvita myös siihen, että sen avulla hyvä erottuu huonosta? Sillä jos ei ole huonoja, ei ole hyviäkään. Mitenkäs Alex Matson (Muistiinpanoja 1959, 21) kritiikin tarpeen esittikään: ”Ellei olisi kritiikkiä – jolla tarkoitan objektiivisuuteen pyrkivää arvostelua – ei olisi kuolemattomia mestariteoksia”.

5 kommenttia:

Jii kirjoitti...

Kirjailijoiltahan tosiaan näitä palautteita toisinaan tulee. Päiväuneni on jo pitkään ollut, että saisi joskus oikein vihaisen lukijapalautteen. Olisi innostavaa nähdä, kun joku kiivaasti puolustaisi omaa suosikkiaan ja lyttäisi häntä moittineen kriitikon.

Tarkoitan nyt siis ihan aitoa lukijapalautetta. En näitä kirjailijan masinoimia vastahyökkäyksiä.

jf kirjoitti...

Mitä tarkoittaakaan virke "Tutkijakin nousisi alakulosta, joka on syntynyt innolla aloitettujen tutkimusten pölyiseen hyllyyn päättyneestä elämästä." Pitäisikö olla "päätyneestä", vai miten tutkijan elämä voi päättyä hyllyyn? Vai tarkoittaako Onkeli tutkimuksen eikä tutkijan elämää? Vaiko kenties hyllyn? Entä mikä tutkija osaisi keskustella "kriitikon" kanssa esimerkiksi vuoden 3027 suurta maanjäristystä käsittelevän scfikirjan teemoista tai kysymyksenasetteluista, tai Paasilinna veijarisankarin (luonnontieteellisesti) mahdottomista seikkailuista? Onko Vanhus ja meri Riisto- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen tutkimuspäällikön vai Kelan geriatrin heiniä? Pitäisikö Onkelin Ilosesta talosta keskustella sosiaalijohtaja, lastenpsykiatri, päihdehoitaja vai arkkitehti? Entä miten Onkeli selittää sen, että monet kirjailijat ovat myös kriitikoita? Olisiko mahdollista, että kaikki kirjailijat eivät jaakaan hänen käsitystään kritiikeistä tai niidne merkityksistä? Monet kirjailijat kirjoittavat myös kolumneja, aika usein siksi, että ovat hyviä kirjoittajia. Onkelin tapaus osoittaa, että kaikkien kirjoilijoiden ei kuitenkaan kannattaisi kirjoittaa kolumneja. He voisivat sen sijaan tyytyä kirjoittamaan vaikkapa kirjaesittelyjä. Esim. Yhteishyvään tai Pirkkaan.

jf kirjoitti...

"Toinen puolesta, toinen vastaan, kuten oikeudessa", kirjoittaa Onkeli. Ja että "kyseenalaistaminen on kuitenkin tehtävä puolueettomasti". Ei helvata. Siis Gustavssonin puolustus kyseinalaistaa syyttäjän näkokannan, mutta ihan vaan puolueettomasti??!! Oppositio kyseenalaistaa hallituksen linjan, mutta ihan vaan puolueettomasti??!!??

Tommi kirjoitti...

Nyt osutaan polveen, jossa on ollut vettä jo... sanoisinko puolueettomasti, että Ilosesta talosta asti. jf, tuo tukijuuskysymys on juuri noin monimutkainen kuin osoitat. Ja onhan se hitto soikoon puolueetonta, että kirjoittaa moisen vuodatuksen oman kustantajansa www-sivulla.

jf kirjoitti...

Niin. Minä kyllä pidin Ilosesta talosta sen erilaisuuden vuoksi, mutta olen ollut pettynyt siihen, että Onkeli on jotenkin kadonnut sen jälkeen.
Niin, ja onhan kolumnikin tavallaan kritiikin muoto, äärimmäisen laajan lajispektrinsä sisällä. Ja erityisesti tällainen "kolumniblogi" kuin sinulla - käsittelet kulttuurin, kirjallisuuden, musiikin ilmiöitä ja usein juuri "kriitikon äänellä" ja sellaiseksi koulutetun asiaosaamisella. Sikäli esmes jo julkaistun arvostelun laittaminen tänne on johdonmukaista. Ja niin on omien runojen tai tekstienkin - onhan kritiikki kuitenkin pikemminkin osa kirjallisuutta kuin sen ulkopuolinen sfääri.