Tässä tulee eilen lupaamani toisto.
Debord julkaisi vuonna 1988 kommentteja parikymmentä vuotta aiemmin julkaistuun teokseensa La Société du Spectacle (1967). Kommentit kirvoitti vuosia jatkunut kritiikki, jonka pohjan Debord kommenteissaan näkee vuosien kuluessa muuttuneen koko ajan hatarammaksi.
Debord näkee spektaakkelin yhteiskunnan vain vahvistuvan. Hänen kanssaan on ajatuksen yleisellä tasolla vaikea olla eri mieltä, sillä varsinkin 1980-luvun lopusta lähtien spektakelisoituminen on ollut jatkuvaa kiihdytysajoa. Kiihtymisen perusta on teknologisen uudistumisen pakossa. Teknologisen determinismin taustalla on vallan näkökulmasta ainakin jatkuva valvonnan mahdollisuuksien parantuminen, mutta tietenkin myös päättymättömän kulutuksen takaaminen. Koska ”parempia” laitteita on taas tullut kauppoihin, ne on myös pakko ostaa. Kuka oikeasti tarvitsee kännykkäänsä pelejä, polyfonisia soittoääniä tai kameran?
Teknologian kehitys muuttaa spektaakkelin ilmaisutapoja. Yhteiskuntakritiikkiä ja kritiikkiä yleensä ei enää tarvitse esittää vain korkeakoulun tai tunnustetun tiedotusvälineen suojassa. Mukaan ovat astuneet myös uudenlaiset, ”eräänlaiset ammattilaiset”, joiden kenttänä blogi toimii mainiosti. Me voimme huutaa ihan miten tahdomme.
Aikana, jolloin nettibloggaajia ei vielä ollut, Debord totesi, että luottamuksen suhteellisuuteen nojaten kaikenlaisia tekstejä voidaan julkaista anomyymisti tai pseudonyymein. Tällaista tapaa kannustavat kaikki ne, jotka vastustavat spektaakkelin klovneja. Mutta koska vastustaminen taas tekee tuntemattomista klovneista yhä ihailtavampia, jatkaa spektaakkeli voittokulkuaan.
Mikä olikaan se cd-levy, joka pitää saada heti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti