Ihminen on hieno keksintö. Ihmistä hienompi on vain tietokone, jota ilman ihminen ei tule toimeen. Jokaisella pitää olla kotona jossakin nurkkapöydällä tietokone, vaikka sitä ei koskaan käyttäisikään siihen, mitä sanan ’tietokone’ etuliite ’tieto’ antaa ymmärtää.
”On oltava ajassa kiinni”, kuten tuon tuosta kuulee hoettavan. Mutta missä? Minkälaisessa ajassa? Tarkoittaako ajassa kiinni oleminen sitten sitä, että ostaa nurkkiinsa erilaisia tavaroita, joita ei tarvitse? Kyllä, sitä se tarkoittaa. Tämä on näennäisen tarvitsemisen tavara-aikaa. Toisaalta tarvitseminen on suhteellista, koska me koemme tarvitsevamme asioita ja tavaroita eri tarkoituksiin. Jollakin on kirjahyllyssään Platonin kootut teokset, koska sarja näyttää kivalta ja antaa hyllyn omistajasta älykkään kuvan. Samanlaisena statussymbolina jollakin voi olla tietokone. On kuin ostaisi parkkipaikalle kopean auton, vaikka ei omistakaan ajokorttia tai kuljettajaa.
Ehkä purkaukseni syy on omassa tietokoneessani. Se lopetti toimintansa edellispäivänä, ja nyt minusta tuntuu, että osa toimintakyvystäni on kadonnut. Oikeastaan minä ja koneeni olemme tällä hetkellä epäkunnossa samasta syystä: oleminen helteessä ilman tuulettimen hurinaa on raskasta; tietokonekin toimii varsin kankeasti, jos sen tuuletin on rikki. Minun koneeni suostuu vain rahahtamaan.
Tuulen tarve muistuttaa siitä, että jollain tavoin minäkin olen kone. Pääni prosessori eroaa tietokoneen prosessorista, mutta toiminnan edellytykset ovat monilta osin samat. Tietokone ei toimi ilman ihmistä eikä ihminen ilman tietokonetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti