Pienen tauon jälkeen Runotorstai pyytää nostamaan asetelman pöydälle.
**********
ei kai paikallaan istuminen
niin vaarallista ole ettei pysähtyä voisi
vain vähän kuvittelemalla
juna halkoo kosteina kumpuavia nummia
mäkiset tiet, pensasaitojen ympäröimät
kivitalot kiertävät ja humina
puiden kauas katsovat latvukset
nykäisevät hereille
kyllä kai paikallaan juokseminen
niin vaarallista on ettei jatkaa voi
luomet raollaan taivas hieroo junan kylkiä
kädet roikkuvat pilvien välistä
vain vähän kuvittelemalla
Minua miellytti tuo paikallaan juoksemisen vaarallisuus..
VastaaPoistaKannattaa ennemmin pysähtyä kuin jatkaa juoksemista - ainakin jos mihinkään ei tunnu pääsevän. Pysähtyen lienisi jo perillä.
VastaaPoistaNiinpä.
VastaaPoistaOlipa tämä virkistävää runoilua. Nautin joka sanasta.
VastaaPoistaUskoisin, että paikallaan juokseva, joka luulee juoksevansa kosteita nummia, on todella vaarassa. Olen kanssasi samaa mieltä - paikallaan istuva on nerokas
VastaaPoistaJo kaksi ensimmäistä säettä veivät mukanaan! Tämä on tosi onnistunut, hyviä kuvia. Viimeinen säe on sopivan arvoituksellinen. Lisää näitä(kin)! toteaa vanha fani
VastaaPoistaSuosittelen kaikille Pekka Piirron uusinta kokoelmaa "Kettu juoksi yli järven". Se innosti minut tähän.
VastaaPoistaVoin julkaista arvioni siitä täällä, kunhan se on ensin julkaistu Hämeessä.
Joka tapauksessa kaunis oli runosi!
VastaaPoista"...kädet roikkuvat pilvien välistä..."
VastaaPoistaSuurinpiirtein niin, täsmälleen.