jossa nainen nojaa jöytään ja katsoo ulos ikkunasta.
Innostuin kovin yksinkertaiseen.
**********
Kun katsoo kauan
samaa pidäkkeetöntä
pihapiiriä, ei
voi olla varma missä
minä alkaa ja päättyy.
Kun katsoo kauan
samaa pidäkkeetöntä
pihapiiriä, ei
voi olla varma missä
minä alkaa ja päättyy.
Ihminen voi sulautua maisemaansa. Pidän runon pelkistetystä muodosta ja ajatuksesta, se on linjassa kuvan näennäisen yksinkertaisuuden kanssa.
VastaaPoistaTavulukunsa mukaan tuo pelkistetty muoto on tanka, mutta varsinaiseen tankaan tarvittaisiin kyllä muutakin kuin tietty määrä tavuja/säe. Sama koskee haikua.
VastaaPoistaTuossa asennossa on varmasti paha olla - ainakin pitemmän päälle.
En yleensäkään juuri laskeskele tavuja, jos ei ole ihan pakko. Tanka ei kyllä tullut mieleen, tartuin sisältöön.
VastaaPoistaEn minäkään tavuja laske, ellei jokin ala ikään kuin automaattisesti taipua tiettyyn mittaan. Mutta jos lukemassani runossa on viisi lyhyttä säettä, voi olla, että laskukone lähtee käyntiin.
VastaaPoistaIlman sisältöä runolla ei tosiaankaan ole mitään virkaa. Ei ainakaan minulle. Pelkät kielellä kikkailijat eivät useimmiten edes naurata. Tänäkin keväänä on tullut arvosteltua yksi esikoiskokoelma, jonka "tyhjä" funktio meni minulta aivan ohi, vaikka moni kriitikko sitä tuntuu kovasti kehuneen. Ehkä olen kriitikkona epäpätevä...
Jotenkin tulee mieleen, ei aforismi, vaan mieluummin vaikka kansan wiisaus, tahi toteamus.
VastaaPoistaNo runonenkin.
"tyhjä" funktio? Etkä tietenkään voi edes vihjata mistä kirjasta oli kyse?
VastaaPoistaTuima, kävisikö }-merkki vihjeestä tai xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx?
VastaaPoistaSiis tuo edellinen olin minä.
VastaaPoistaJoo, käy. Mietinkin voisiko olla se. Olen lukenut siitä yhden arvion.
VastaaPoista