torstaina, syyskuuta 06, 2007

Lapsi ja auto

Runotorstain ja Valokuvatorstain haastesana on lapsi.


*****

Kiipeät ketterästi
kävelyautosi satulaan
väärä jalka edellä,
nojaat takapuskuriin,
pärisytät huulia
taputat hymyillen
jalkapohjia lattiaan.

Vieressä vanhemmat
nauravat kovapäisyyttäsi,
mutta sinua ei ole tehty
tämän maailman
kiireeseen.

Ehkä tiedät jo
peili näyttää kohteet
etäämpänä
kuin ne oikeasti ovat.

*****




klo

6 kommenttia:

  1. Anonyymi12:33

    Vain harvoista tule Kimejä, onneksi.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi12:44

    Tälläkin pojalla on eri nimi.

    VastaaPoista
  3. Eleanor Vatsa15:38

    Olisipa minullakin ollut noin hieno menopeli lapsena. Olisin pistänyt mutkat suoriksi. Mutta oli vain keittiön jakkara, josta kellistettynä tuli hyvä avaruussukkula. Kiire ei silti ollut mihinkään.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi17:37

    Aika hellyttävä runo. "taputat hymyillen/ jalkapohjia lattiaan" mikä liike ja meno!

    VastaaPoista
  5. Anonyymi23:32

    Hieno oivallus tuo peili, niin juuri.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi12:57

    LSA, mutkat suoriksi ja matot rullalle.

    Tuima, meno on aikamoista ja liike vauhdikasta.

    Genoveeva, me elämme peilien meressä, josta ei ole pois pääsyä.

    VastaaPoista