torstaina, lokakuuta 07, 2010

Älkää luopuko, pilatko, menettäkö...

Runotorstain 179. haaste: baari. Aika paljon on baarista kirjoitettu. Minä intouduin omaani tanskalaisen monitaiteilija Asger Jornin lyhyestä muun muassa keräilijöitä ja museoita puhuttelevasta tekstistä, jossa hän vaatii situationistien tapaan maalaamaan vanhat maalaukset uusiksi, nykyaikaistamaan, maalaamaan rohkeasti vanhojen päälle.

**********

Olkaa uudisraivaajia,
runoratsut, runoltajat, sanojen suoltajat
menkää rohkeasti metsään, laukatkaa livohkaan.

Hyllyissänne on vanhoja kirjoja, päissänne
tutuiksi palaneet sanat
mutta epätoivoon älkää vaipuko,
kiintykää muistoihinne, kääntäkää ylösalaisin,
sovittakaa sisäänne uusia hyllyjä.

Miksi hylätä laahus jos sen voi muutamalla tussin
vedolla saattaa lautahökkelin edestä tiilitalon pihaan.
Kerätkäämme rojua, lapioikaamme ja kasatkaamme
keko joka heittää varjon vanhan selkään
piirtää siihen uuden tien ja yhtä aikaa
hävittää.

Olkaa uudisraivaajia,
baarihemmot, hempukat, juomain laskijat
ottakaa edes kerran lasista kaksin käsin
ja katsokaa vaahdon karttaan: runous
on mennyttä, ylösalaisin mennyttä,
siksi ylösalaistakaa.

9 kommenttia:

pasanen kirjoitti...

Mietin tuota viimeistä verbiä. Muoto ylösalaistakaa viittaa siis edellisten säkeiden tekemisiin. Viimeisen säkeen puolesta myös muoto ylösalaistukaa olisi ollut mahdollinen. Ulkoisen ja sisäisen raja ylittyy tässä joka tapauksessa. Mukavaa luettavaa.

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Hieno, elämänmakuinen runo!

Tuima kirjoitti...

Tämä on ihan erilainen kuin aiemmat runosi. Ei niin analyyttinen, mutta silti pohdinta on mukana, ehkä hieman karvevalistisesti, juomalaulun hengessä. Pidin kovasti, etenkin kolmanesta säkeistöstä. Toisesta! Ei , molemmista ja niistä muistakin. Toisen säleistön "tutiksi palaneet sanat" on huima, samoin vastakkaisuus säkeessä "kiintykää muistoihinnem kääntäkää ylösalaisin".

Ehkä tämä ei olekaan juomalaulun hengessä vaan huoneentaulun.

Tuima kirjoitti...

Onkohan tuo edellisen kommenttini säleet jotenkin tahaton lipsaus runosi pyörityksessä vai silkka kirjoitusvirhe...

Tommi kirjoitti...

pasanen, kiitos erityisesti verbihuomiostasi. Taidan pitää nykyisen muodon, vaikka "ylösalaistukaa" olisikin jotenkin kokonaisvaltaisempi.

Olli-Pekka, en ajatellut tätä itse elämänmakuiseksi, vaan varsin teennäiseksi. Tämä oli eräänlainen leikki, mutta toki leikki on tärkeätä ja (toivottavasti) oleellinen osa elämää.

Tuima, "tuttikin" käy tuohon kohtaan hyvin. Se toisi mukaan menneisyyden taantumisena. Ja kyllä, huoneentaulu tämä lienee (vrt. edellinen runoni).

Tommi kirjoitti...

Ja Tuima, mainittakoon, että runossa oli jossain vaiheessa myös säe "lainaston iloiset tädit" :)

Tuima kirjoitti...

Olisitkin säilytänyt lainaston iloiset tädit. Ei "meistä" juuri kukaan runoja kirjoita, kirjoista vain...

Tuima kirjoitti...

Piti lukea oma eka kommentti enin ennen kuin tajusin mitä tarkoitit tuteilla... Pitäisi vissiin opetella kymmensormijärjestämä (mutta silloin menettäisi sen, että lukijat saavat naureskella onnettomille kirjoitusvirheille).

"TUTUIKSI palaneet sanat" on kyllä paljon paljon parempi kuin tuteiksi.

erikeeper kirjoitti...

Tosiaankin erilainen kuin aiemmat mitä olen täällä käynyt lukemassa.
Pidin runosta.
Kannatan uudisraivaamista ja ylösalaistamista!