torstaina, maaliskuuta 11, 2010

Tulinen runo

Runotorstain 158. haaste on tuli. Raapaisin tulesta alla olevan roihun.

**********

tuli
mitä tuli
paikasta irtaantuivat
tien vapaudessa kolhittu auto ja mies
kattoikkunaan puristetut pilvet
lähtivät liikkeelle kuin maa
jota kitka ei jaksa
kantaa


9 kommenttia:

Diina kirjoitti...

Hienosti raapaistu!

Tuima kirjoitti...

Monitulkintainen teksti - onko vain tien vapaus vai tien päällä kohdattu vapautuminen kaikesta. Ilman kolmea ensimmäistä sanaa runo toimisi ehkä paremmin, en ole aivan varma. Mutta jälleen: pidin erittäin paljon!

Hirlii kirjoitti...

Minusta tuo alku on hyvä lähtö kokonaisuudelle joka aukeaa moneen suuntaan. Kolmella sanalla tuli / mitä tuli saadaan jo monimielinen aloitus. Pidin.

erikeeper kirjoitti...

Vaikea jotenkin. Sattui aivosoluun!

Erittäin monitulkintainen. Vähän niinkuin lapsena yritin miettiä avaruutta ja ääretöntä, ei siitä mitään tullut. Pyörin kehää. Kuten runosikin kanssa.

helanes kirjoitti...

Kimikö siinä katollaan?

Outo Emo kirjoitti...

Upea kohtalo. En yritäkään ymmärtää viimeistä kuin vertausta mutta se soi loistavasti.

Ilona Tammi kirjoitti...

"kattoikkunaan puristetut pilvet" hieno

Hihat kirjoitti...

tykkäsin kovasti. hyvin kiteytetty. ei aina tarvitse rautalangasta vääntää vaan voi jättää rivien väliin varaa tulkita.

Jenni kirjoitti...

ompa ihana