Runotorstain 140. haaste

Runotorstain haasteena on tällä kertaalyhyt katkelma (tai toteamus) Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko):

"Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja."

Vastaukseni on alla.

**********

Asetan kohdalleen kellon herättävyyden,
näen läpi unettomuuden.

Aamun intomielinen ahkeruus,
lipputangon narun rusentava hakkaavuus.
Maalattujen ikkunanpuitteiden makeus,
välittömän sateen tukeva tahdittomuus.
Kymmensormijärjestelmän kerkeä kaksisuus,
yksikätiseen kolikot karauttava mummous.
Työtuolin takapajuinen haukotuttava taipuisuus,
kahvin voipaisuuden juhlallinen kuvitelmuus.
Matelevan moottorin levollistava etenevyys,
allergikon pöydälle hyppäävän kissan ketteryys.
Kotioven ainaisen avaamisen oivaltavuus,
äkillisen mielenmaltin lavea lempeys.
Sanomalehtiotsakkeiden ponneton sankaruus,
ruohonleikkurin keinotekoinen miehekkyys.
Valtuuskunnan skeittipuistovierailun tärkeys,
vaippaan virtsaavan vanhuksen valittavuus.
Lapsen terävästi harhaileva touhukkuus,
saunassa istumisen alaston sosiaalisuus.
Nuoren käytöstapojen ylistävä kontrolloitavuus,
moottripyörän käsistä lähtemisen pelottavuus.
Maaliin kajoavan jalkapallon tiedottomuus,
nelikätisen psykiatrin kaikkiymmärtävyys.
Näkemisen estävä aaltoenerginen autius,

sohvan säiliön puoleensavetävä magneettisuus.
Katsojan ja elokuvan ehdoton eroavuus,
arkisen onnen patsasteleva päättymättömyys.
Järjestyksen sormeilema herättävyys,
katseen läpäisevä unettomuus.