Runotorstain 132. haaste: ennen - nyt. Tämän haasteen luonnollisin ilmenemismuoto lienee muutoksen kuvaus. Sellaiseen päädyin eilisten pihahommien jälkeen minäkin.
**********
**********
Valtasit multakasan huusit auttakaa minut alas, kukkulan kuningas. Isän selkä tarvitsee taluttajaa äidin vatsa puhuu puuskuttaa mutta et sinä odota. Määrätietoisesti tartut kottikärryä sarvista laskeudut kansan joukkoon, laupias johtaja. Kaadat kuorman kukkaa orastavaan penkkiin katsahdat laiskaa massaa kiipeät takaisin valtaistuimelle.
2 kommenttia:
Kirjoitat jo toisen kerran tässä kuussa puutarhasta, lieneekö vika siinä että on toukokuu. Runosi ovat kiinnostavia ja niissä on arvoituksellisia sanakäänteitä. Helppoja ne eivät ole - minulle ei ainakaan valjennut, mitä muutosta tässä nyt kuvattiin.
Tämä oli hauska, ironinen ja samalla jotenkin lempeä - luin runon lapsen kaikkivoimaisuuden kuvauksena, lapsen joka lapsen itsestäänselvällä oikeudella on vanhempiensa silmäterä "laupias johtaja".
Lähetä kommentti