torstaina, marraskuuta 13, 2008

Asetelma

Pienen tauon jälkeen Runotorstai pyytää nostamaan asetelman pöydälle.

**********

ei kai paikallaan istuminen
niin vaarallista ole ettei pysähtyä voisi
vain vähän kuvittelemalla
juna halkoo kosteina kumpuavia nummia
mäkiset tiet, pensasaitojen ympäröimät
kivitalot kiertävät ja humina
puiden kauas katsovat latvukset
nykäisevät hereille
kyllä kai paikallaan juokseminen
niin vaarallista on ettei jatkaa voi
luomet raollaan taivas hieroo junan kylkiä
kädet roikkuvat pilvien välistä
vain vähän kuvittelemalla

9 kommenttia:

erikeeper kirjoitti...

Minua miellytti tuo paikallaan juoksemisen vaarallisuus..

tommi kirjoitti...

Kannattaa ennemmin pysähtyä kuin jatkaa juoksemista - ainakin jos mihinkään ei tunnu pääsevän. Pysähtyen lienisi jo perillä.

erikeeper kirjoitti...

Niinpä.

arleena kirjoitti...

Olipa tämä virkistävää runoilua. Nautin joka sanasta.

utukka kirjoitti...

Uskoisin, että paikallaan juokseva, joka luulee juoksevansa kosteita nummia, on todella vaarassa. Olen kanssasi samaa mieltä - paikallaan istuva on nerokas

Tuima kirjoitti...

Jo kaksi ensimmäistä säettä veivät mukanaan! Tämä on tosi onnistunut, hyviä kuvia. Viimeinen säe on sopivan arvoituksellinen. Lisää näitä(kin)! toteaa vanha fani

tommi kirjoitti...

Suosittelen kaikille Pekka Piirron uusinta kokoelmaa "Kettu juoksi yli järven". Se innosti minut tähän.

Voin julkaista arvioni siitä täällä, kunhan se on ensin julkaistu Hämeessä.

Harakka kirjoitti...

Joka tapauksessa kaunis oli runosi!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

"...kädet roikkuvat pilvien välistä..."
Suurinpiirtein niin, täsmälleen.