*****
MONTA KILOMETRIÄ TÄÄLTÄ
Partamies raahaa poikaa hihansuusta
sade piiskaa, valo balsamoi
pieneen päähän paikan
johon ihmiset huomenna tulevat
juodakseen pullollisen verta
toisen hikeä
sinun edestäsi vuodatettu
taulumaisema
ritariratsujen kavioiden karu kopse
benediktiiniläismunkkien sepittämä muisti
nurmettuneen nupulakivitien ratkoma
nummien syli
rauhaton
koska sinä lähdit etsimään rauhaa
toteutan yksin arkipäivän
äänetöntä vallankumousta
päätän
jotka jäävät tekemättä
koska seuraan kulkuasi
uutislähetyksistä ja sääennustuksista
ihmissuhdesarjoista
jalkapallo-ottelussa maalivahdin ilmeestä
kakki käy
kiviseinien ja kentän rajojen sisällä
säännöt yksinkertaisia, kuninkaita on yksi
samoin lakeja mutta
maailman painot ja mitat kuten sovitaan
ehkä odotat sitoutumispelkosi hellittävän
torin kangaskojussa
iäkäs rouva sanoo tähtien asennon
olevan juuri oikea, elämän muuttuvan heti
palatessasi sen luo jota rakastat
ehkä uskon ensimmäisen kerran ennustajaan
kun porraskäytävän oven takaa katsoin lähtöäsi
olisin jo silloin voinut kertoa että kaikki käy
maa ja taivas aina pari, välissä vain tuuli
kiveen kirjoitettu.
6 kommenttia:
Väkeviä kuvia, vaikka tarinan kulkua en ehkä hahmottanut. Erityisesti pidin 4. säkeistön lopusta (alussa on kirjoitusvirhe?) ja viidennestä. Lopetussäkeet lumoavan symboliset.
Moni rauhanturvaaja saa nimensä kiveen, mutta runon tarinalla tai tulkinnalla ei ole tässä merkitystä, ainakaan minulle. Minulle tämä on RUNO, jonka taitavasta sanasymboliikasta nautin valtavasti. Hienoja vertauksia ... valo balsamoi... benediktiiniläismunkkien sepittämä muisti... Myös alkusointu miellyttää. Samoin on jännä, miten erilaisen tiedon välittää kaksi peräkkäistä säeparia, jos säkeen yhdistää edelliseen tai seuraavaan.
Hienosti alkoi runotorstai, jos tällaista saa lukea jatkossa. KIITOS!
Kiitos kommenteista. Niin, tarina ei oikein avaudu, vaikka haluaisin sen avautuvan muillekin kuin itselleni. Onneksi tunnelma välittyy. Sen koen tässä tärkeämmäksi. Jokainen meistä (kuitenkin) yhditelee kakun palat omalla tavallaan. Toivottavasti.
Minulle tässä mennään monta kilometria sinne tänne, kylläkin kivasti poukkoillen. Hengästyttävän laaja. Putkiaivolleni ehkäpä liiankin laaja...oppia ikävä kaikki...vielä.
Uskonnollinen kuvasto ja arki, josta aukenee ikkunoita TV:n kautta moneen, myös jalkapalloon?, kaikki nämä yhdessä tekevät runostasi hyvin voimakkaan ja askarruttavan, koska siinä on paljon mitä en ymmärrä enkä osaa yhdistää toisiinsa. Pidän tästä vaikkei se minulle suuresti aukeakaan. "Arkipäivän äänetön vallankumous" ja viimeinen säkeistö kolahtavat erityisesti, niistä suuri kiitos.
"Sitoutumisen pelkosi" - hänen - ehkä näin on parempi. Jatkat, voit, pärjäät, poikasi.
Lähetä kommentti