jossa nainen nojaa jöytään ja katsoo ulos ikkunasta.
Innostuin kovin yksinkertaiseen.
**********
Kun katsoo kauan
samaa pidäkkeetöntä
pihapiiriä, ei
voi olla varma missä
minä alkaa ja päättyy.
maanantaina, toukokuuta 12, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Ihminen voi sulautua maisemaansa. Pidän runon pelkistetystä muodosta ja ajatuksesta, se on linjassa kuvan näennäisen yksinkertaisuuden kanssa.
Tavulukunsa mukaan tuo pelkistetty muoto on tanka, mutta varsinaiseen tankaan tarvittaisiin kyllä muutakin kuin tietty määrä tavuja/säe. Sama koskee haikua.
Tuossa asennossa on varmasti paha olla - ainakin pitemmän päälle.
En yleensäkään juuri laskeskele tavuja, jos ei ole ihan pakko. Tanka ei kyllä tullut mieleen, tartuin sisältöön.
En minäkään tavuja laske, ellei jokin ala ikään kuin automaattisesti taipua tiettyyn mittaan. Mutta jos lukemassani runossa on viisi lyhyttä säettä, voi olla, että laskukone lähtee käyntiin.
Ilman sisältöä runolla ei tosiaankaan ole mitään virkaa. Ei ainakaan minulle. Pelkät kielellä kikkailijat eivät useimmiten edes naurata. Tänäkin keväänä on tullut arvosteltua yksi esikoiskokoelma, jonka "tyhjä" funktio meni minulta aivan ohi, vaikka moni kriitikko sitä tuntuu kovasti kehuneen. Ehkä olen kriitikkona epäpätevä...
Jotenkin tulee mieleen, ei aforismi, vaan mieluummin vaikka kansan wiisaus, tahi toteamus.
No runonenkin.
"tyhjä" funktio? Etkä tietenkään voi edes vihjata mistä kirjasta oli kyse?
Tuima, kävisikö }-merkki vihjeestä tai xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx?
Siis tuo edellinen olin minä.
Joo, käy. Mietinkin voisiko olla se. Olen lukenut siitä yhden arvion.
Lähetä kommentti