sunnuntaina, helmikuuta 17, 2008

Runo maalauksesta

Runotorstain 79. haasteena on Paul Cezannen maalaus "Mädchen am Klavier" (n. 1866). Vastaukseni haasteeseen on tässä:

Tässä kuluneessa huoneessa
[siis tässä maalauksessa]
soitan pianoa
yksinäisessä kohinassa
kosketus

PIM
PIM
PIM

tässä ikivanhassa huoneessa
[siis tässä maalauksessa]
ystävä painelee selkäni takana ristipistoa
yksinäisessä loputtomuudessaan
kosketukseni

PIM
PIM
PIM

tässä mustassa päivässä
[joka siis on tässä maalauksessa]
raidallinen matto käännetty
likaisempi puoli ylöspäin
maalarin kosketus

PIM
PIM
PIM

nyt kai näyttää
riittävän synkältä
[hän jatkaa maalaamista]
legenda liikehtii jo
levottomasti

PIM
PIM
PIM

jäseneni alkavat puutua
enkä edes osaa soittaa pianoa
[en edes tässä maalauksessa]



3 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Valitsit hauskan näkökulman. Pidän siitä miten mallin omat ja hänen taulussa esittämänsä hahmon ajatukset (tai ehkä oikeammin taulun katsojassa herättämien mielikuvien) menevät lomittain ja niistä rakentuu monitahoinen teksti. Aluksi minua häiritsi tuo PIM PIM PIM, mutta lopussahan sekin selittyi, sen pitikin häiritä.

Tommi kirjoitti...

Tämä nyt oli tällainen impressio, häthätää puuduksissa kasattu harjoitelma.

utuinen kirjoitti...

Aika ankea maalaus, mutta sait siitä hauskan, vaikka puuduksissa.