Valkoinen kovaksi käynyt hiekka, pimeä maa.
Ei ole sisäistä valoa, vain ulkoa tulevaa iloa.
Muinainen mies ikkunalaudalla, historian puuduttamat jäsenet,
päässä karvalakki niin kuin pakkasella pitää.
Vielä siellä virtaa, aivosähkö särisee, tietokone
huokaisee syvään niin kuin milloinkaan, milloinkaan
et olisi ollut yhtä lähellä kuin nyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Vahva tunnelma, vaikka jäinkin miettimään mihin "Vielä siellä virtaa" viittaa (karvalakilla peitettyyn päähän?). Toinen säe on välillä ikävästi totta, mutta onneksi on kuitenkin tuo ulkoa tuleva ilo.
Kiitos kommentista. Kyllä, vilenin karvalakkiin siinä viitataan. Tuota pitää vielä terävöittää. Tiedän, että ajatukseni ei särinän jatkuvuudesta ei aivan tule julki. Mutta tämäpä onkin tekstiraakile, esiaste, aunio.
Aunio?
Onko aunio sanana vieras? Lue hetki alusta lähtien Aronpuron Pomon lumoa...
Lähetä kommentti