torstaina, syyskuuta 20, 2007

Kivinen runo

Runotorstain 60. haasteen johdatuksena on kuva, joka on alunperin julkaistu HPY BIS -nimisessä blogissa. Valokuvatorstai taas haluaa osuvasti saada nähdäkseen kiviä. Taidan tällä erää tyytyä pelkkään runoon.


Kumpareisten niittyjen
(katsot)
kirveellä veistetyt vartijat

etenet vilkuilematta portille
(et katso)
keräät kämmenesi kiveen

avain solahtaa lukkoon
(hengität)
työnnät salvan sivuun

näet sen
(et hengitä)
josta ei ole käsitystä.

8 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Tämä on hyvä. Jykevä ja arvoituksellinen.

HeidiR kirjoitti...

Aivan uskomattoman hyvä. Pidän etenkin viimeisestä säkeistöstä.

Hengitin tämän runon mukaan!

hpy kirjoitti...

Mina en ymmarra runoista yleensa mitaan, mutta taman alusta ymmarran etta kivia on kirveella veistetty.

helanes kirjoitti...

Suuri arvoiotus, yhtä käsittämätön kuin tuo kuva "keräät kämmenesi kiveen".

Jukka kirjoitti...

Tuli vähän semmoinen Lovecraftmainen tunnelma. Ja muistuma lapsuuteni Ultima-tietokonepeleihin, joissa kivikehät olivat portteina ties minne.

tommi kirjoitti...

Elämä on suuri arvoitus. Mikä tahansa raja tai portti on suuri arvoitus. Pekka Streng alkoi nakuttaa päässäni, kun näin kuvan... mutta joo, Lovecraft ja okkulttinen mystiikka käy myös, näemmä. Kiitos.

Lachesis kirjoitti...

Ulkoasussa kekseliästä rakennetta ja asettelua, sisällössä ensin uhkaa ja sitten mysteeri, valaistuminen ehkä. Pidin kovasti.

SusuPetal kirjoitti...

Sisältäni portin löysin, niin. Arvoituksen.
Hyvä runo.