Los recuperationes

En ole kummoinenkaan PMMP-fani. Syynä saattaa olla se, että en ole perehtynyt tyttärien musiikkiin. Tällaiselle ulkopuolisellekin duosta välittyy kuitenkin menevä, paikoin tavallista popsysteemiä haastamaan pyrkivä kuva. Tuon kuvan särmät eivät välttämättä synny covereista. Esimerkiksi taannoinen Noitalinna huraa! –lämmittely "Pikkuveli" löi itsensä hitiksi, mutta siinä lauletaan paikallaan pysymisestä. Haluan, että emme koskaan muutu. Maailma on ihana just näin. Älä koskaan ikinä muutu.

PMMPkään ei ole sen kummempi. Ei se ole koskaan mitään vallankumousta väittänyt olevansa, mutta valtavirtaa on haluttu jos ei ravistella niin ainakin tönäistä. Näin ainakin olen halunnut ajatella, vaikka monet laulut onkin jäänyt kuulematta. Mutta maailma on heidänkin kohdallaan just niin kuin ylhäältä sanotaan. Sen merkkinä on viimeistään Veikkaus Oy:n ”Rokkava arpa”, jossa ”esiintyvät PMMP:n bisit”. Kirjoitusvirheet ovat huonoa huumoria, vaikka niiden syynä olisivat PMMP:n sanoitukset tai Veikkauksen "markkinavelhojen” keksintö luoda arpa, jossa pitää kerätä ”kaikki kirjaimet kasaan”.

Valtiollisen arpamyynnin ja poporkesterin liitto on arkea. Se on arkea, jolla meidät kaikkine sivupolkuinemme pidetään aisoissa. Tässä yhteydessä olisi mukava käyttää situationistien rekuperaation käsitettä. Rekuperaatio liittyy valtaan ja tasapäistämiseen, ja se tarkoittaa sitä, että suosituiksi käyvät ilmiöt (esim. orkesterit, taiteilijat, kirjailijat) sulautetaan osaksi valtavirtaa. Valta rekuperoi mahdolliset vastustajansa syleilemällä vastustuksen rippeetkin kuoliaaksi. Siten jatkuvuus, valtaeliitti ja sen toimintatavat pysyvät pinnalla. Olisiko se muuten mahdollista?

PMMP-arpa on osa valtiollista rekuperaatiota. Arvan kuvituksen mukaan näin ovat myös pukinsarvet. Vaikka ne kyllä rekuperoitiin viimeistään Lordin viisuvoiton myötä.