Jos maailma olisi pelkkää hyminää, kaikilla olisi hyvä olla. Ei tarvitsisi kuulla liidun vinkuvan taulua tai haarukan haritusta lautasta vasten. Maailma olisi ihana paikka elää ja yrittää. Mutta tokihan maailma on vielä ihanampi paikka, kun olemme eri mieltä asioista. Jos haluat kuulla vihaisia sanoja, vihaisen miehen ääntä, kannattaa kääntää korva kuvassa näkyvän kitaravirtuoosin suuntaan. Levyllä omituisinta on se, että kitaravirtuoosista ei ole tietoakaan. Akustisiksi riisutut laulut heilahatavat pariin otteeseen rallatuksen puolelle, mutta sanassa on tehoa. Tom Morellon yhden miehen vallankumous on makrotasolla tiukkaa asiaa siitä, mistä vallnakumouksen tulee lähteä: vallankumouksen toteutuminen saattaa olla mahdotonta, mutta ainakin silloin se on mahdotonta, jos se ei lähde yksilöistä. Mikrotasolla Morello sotii sanoineen Axis of Justicen vaatimusten mukaisesti kaikenlaista vapaudenriistoa vastaan. Keskeinen kohde on Yhdysvaltain nykyhallinnnon Irakin sodassa riistämät nuorukaisten henget, kuinkas muuten. Mutta pitäisikö antaa periksi? Ei todellakaan, ei ainakaan, jos vastustus tuottaa Morellon "taisteluhymnien" kaltaisia lauluja. "If you take a step towards freedom / It'll take two steps towards you". Vapaus on kauhea asia. Ainakin silloin, kun vapaa on tuo toinen, mutta en minä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti