Tänään Suomessa katsotaan vaalivalvojaisia. Tai se on ainakin oletus. Vaalivalvojaisten seuraaminen lähentelee kansalaisvelvollisuutta. Se on vähintään yhtä tärkeätä kuin äänestäminen. Vielä viimeisiin presidentinvaaleihin asti valvojaiset toivat tutun kaverin kylään. Nyt hän on poissa. Missä on Tarmo Ropponen, kysynee moni, joka ei tiedä/muista, että Tarppi jäi viime vaalien jälkeen eläkkeelle.
Jos Yleisradiossa ajatellaan yhtään katsojien tunteita, vaalivalvojaisten vetäjä ilmoittaa jossain vaiheessa iltaa, että "nyt otamme yhteyden Tarmo Ropposeen". Sitten me näemme Tarpin istuvan kotisohvalla. Hänen edessään on tilastoja pursuavia papereita, hihat kyynärpäihin käärittynä ja sormissa kynä, joka pyörii vinhasti. Tätä toivon.Jos toiveeseeni ei vastata, ei Ylessä tiedetä, miten rakennetaan onnistuneita jatkuvuuksia, miten katsoja vedetään mukaan tylsimpäänkin ohjelmaan, miten perinne siirretään. Toivon itselleni ja sinulle hyvää ja toiveidentäyteistä vaali-iltaa. Ohjatkoon kuvan käsien liike oikeaan suuntaan.
7 kommenttia:
Olisikin mainiota saada Tarmolta kommentteja kotisohvalta kotisohvalle. Mutta jos ei ole Tarmoa, niin olisi edes Sami Borg. Eilenhän Tarmo piipahti vaalikeskustelussa.
Ainakaan toistaiseksi ei toivoakaan Tarmon näkymisestä...eletään toivossa.
Saimme juuri pojan nukkumaan. Tarmottomuus on tähän asti mennyt silmieni ohi. Mutta nyt Tarmo saisi ilmestyä ruutuun.
Tarmosta oli kuulemma tehty seurustelu-upseeri Ison pajan bileisiin
En minä vain nähnyt Tarmoa. Ja tulosstudio. Seisomisella etsittiin ehkä dynaamisuutta, mutta ei se onnistunut. Sekava ja "auktoriteetiton", jotenkin rauhaton vaikutelma. Tarmoa ja takin riisumis -koreografiaa kyllä kaipasi.
Tarmoa tai ei. Oli minusta koko vaalivalvojainen yhtä aivotonta spekulointia. Kuinkahan kauan toimittajan tarvitsee toimia ammatissa ennenkuin ymmärtää, että poliitkko tuskin tuulettaa ennenkuin kaikki äänet on laskettu?
Poliitikko tuulettaa aina.
Lähetä kommentti