torstaina, helmikuuta 15, 2007

Ystävä

Runotorstain ja Valokuvatorstain aiheena on tällä kertaa ystävä. Valitan, että en vieläkään kirjoittanut kissarunoa tai antanut näytille kuvaa kissasta. Sen tekevät muut.

*****

Joka iltapäivä
tasan kello kaksi
rokonarpinaamainen mies
kävelee ikkunan ohi
ylipitkäksi kasvanut
tukka silmillä
punainen toppatakki
suorat housut
siniset strollersit
nyrkkiin puristettu
määrätietoinen
tyhjä muovipussi
tunnin kuluttua
muovipussi
astelee takaisin täytenä
joka iltapäivä
tasan kello kolme
mies vierailee ikkunassani
pyytämättä
joka iltapäivä
istun vieläkin
tietokoneen edessä
ratkon kotimaisen elokuvan
ongelmaa
uskon sen tarjoavan
lohtua.

7 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Ystäviä on monenlaisia. Runosi sai ajatukset törmäilemään väitteisiin ja vastaväitteisiin vinhaa vauhtia, joten oikein hyvä ja antoisa teksti. Kiitos.

Muuten onko kaikilla kissa? Meillä ei.

Tommi kirjoitti...

Olitpa nopea. En ehtinyt vielä edes heittää linkkiä Runotorstaihin. Ja ei, meillä ei ole kissaa. Kyseessä oli etäinen piikki joihinkin "kissablogeihin".

sirpa kirjoitti...

Ei kissaa ei koiraa. Luojan kiitos. Ei niin ettäkö, mutta... taidan kerätä tervaisia havuja ladulleni...

Säännölliset kannsakulkijat, monenmuotoiset, kaikenkasvoiset, todella muodostuvat "ystäväksi", merkityksessä iltatee kello kuusi ja tutut kasvot.

Runon asettelussa jotain turhan pilkkovaa, ehkä. Ehkä lauseenomaisempi säeratkaisu sopisi, myös.

Pidin.

allyalias kirjoitti...

Kiva kuva ja runo. Ystävyyttä on monenlaista. Joskus jonkinlainen tuttuuden tai ymmärryksen tunne tapahtuukin vain omassa päässä.

Tommi kirjoitti...

Sirpa, tällaista runon asettelua en useinkaan harrasta. Enkä totta puhuakseni tiedä, miksi se meni näin nytkään. Lienet oikeassa.

Alyalias, ystäviä on maailmassa paljon enemmän kuin uskoisi. Toiset ovat ihmisiä, toiset eläimiä ja jotkut kirjoja...

helanes kirjoitti...

Jossain vanhassa laulussakin puhutaan ikkunaprinssistä. Silloin ei tainnut vielä olla muovikasseja.

silumiini kirjoitti...

Ohikulkijat ovat kiehtovia, varsinkin sellaiset, jotka sattuvat elämään samassa rytmissä, joihin törmää yhä uudelleen samassa lähikaupassa, kadulla jne. Ja näin voi mennä vuosia ja ihmiset pysyvät silti vieraina, silti pysyy arvoituksena minne he menevät, mitä he ajattelevat, kenelle he soittavat sunnuntaipuheluja. Kiitos tästä, ajatuksia herättävä, vahva kuvaruno.