Televisio on paholaisesta

Jehovan todistajat ovat sisukasta väkeä. Vaikka rouvilla on minkkiturkit yllä, he jaksavat ravata porraskäytävissä, jopa niissä, joissa ei ole hissiä. Heidän intonsa jakaa lehtiä ja tunkea kenkää ovenrakoon muistui mieleeni tänään, kun huoneen nurkkaan kertynyttä lehtivuorta peratessani löysin viime lokakuisen Herätkää!-lehden numeron. Lehdestä olisi paljonkin mukavaa sanottavaa, mutta kiinnostavaksi löytämäni numeron tekevät kansikuvan pelokkaat ihmiset, joista yksi osoittaa itseään paholaista teknisellä vempaimella, jota nimitämme kaukosäätimeksi.

Kun televisio leimataan kannen kuvassa paholaiseksi, ei enää tarvitsisi kysyä, kuten kansi tekee: ”Miten televisio vaikuttaa sinun elämääsi?” Näin kuitenkin tekee ideologisen oikeaoppisesti lukijaansa puhutteleva lehti, joka ilmoittaa olevansa olemassa ”koko perheen valistukseksi” ja auttavansa kaikkia ”selviytymään nykyajan ongelmista”. Lehti auttaa ihmistä tunkeutumalla ”pinnan alle” ja osoittamalla ”ajankohtaisten tapahtumien todellisen merkityksen”. Niinhän se toimii – siis se, jota todellisuudeksi kutsutaan. Se, siis se todellisuus, on vain kovin suhteellinen ja näkökulmasidonnainen rakennelma. Tietysti juuri Herätkää! tarjoaa malliesimerkin.

Sitten pääsemme televisiopaholaiseen, joka on ”salakavala vaikuttaja” ja ”aikavaras”. Tällaisen yhdysvaltalaispainotteisen uskonnollisen julkaisun ominaisinta ja samalla hauskinta antia ovat lakikivestä eli Raamatusta ”juttujen” joukkoon irrallisesti liimatut sitaatit. Ajatus on varmasti se, että Raamattuun voi tukeutua aina, koska Raamattu on totta. Raamattu on niin suuri kertomus, että sitä ei voi selittää vääräksi. Tosin liian usein unohtuu, että ei sitä oikeastaan todeksikaan voi selittää. No, totuus televisiosta on tuttu: sieltä tulee paljon väkivallan ja seksin saastuttamaa huonoa ohjelmaa. No, niinhän sieltä tulee.

”Liika hunajan syönti ei ole hyväksi”, jutussa todetaan kuningas Salomoa lainaten. Ja tämän ajatellaan osuvan myös television katseluun. Jokin ristiriita tässä kuitenkin on: sana ’hunaja’ viettää ajatusta vastaan. Siis televisiosta ei tule pelkästään hyvää ohjelmaa, ja siksi sitä ei kannata aina katsoa. Salomo-lainaus tuntuu kuitenkin johtavan oletukseen, jonka mukaan televisiosta tulee vain hunajaa. Ja hunajahan tarkoittaa makeata, siis jotakin hyvää, jolta on myös osattava pidättäytyä. On osattava olla tv-selibaatissa. Mikä sitten on huonoa ja mikä hyvää? Ai niin, se tulikin jo sanottua, että väkivalta ja seksi ovat pahasta. Koska Raamatussakin on seksiä ja väkivaltaa, asia on jotenkin sutaistava maton alle. Seuraava lainaus ei selittelyä kaivanne - muuta kuin tokaisun jep jep jep:

”Miten televisio eroaa Raamatusta väkivallan ja seksin kuvaamisessa? Raamatun tarkoitus on opettaa, ei viihdyttää (Roomalaisille 15:4). Jumalan sanaan on kirjoitettu muistiin historiallisia tosiotapahtumia.”

Tällaiseen kauniiseen eklektiseen retoriikkaan kuuluu myös yletön epämääräisyys. Seuraavat ilmaukset ovat epämääräisyyksiä kalastavalle parhainta antia:

”Monissa tutkimuksissa on saatu näyttöä…”
”Jotkut rikolliset ovat itsekin sanoneet…”
”Muuan kanadalainen psykologi kirjoitti…”
”Eräs yhdysvaltalainen psykologien liitto…”
”Eräässä television historiaa käsittelevässä kirjassa…”
”Toisessa lähteessä…”

Hauskuutta tarjoaa myös lavea anakronismi: ”Jo kauan ennen kuin televisio keksittiin, psalmista kirjoitti: ”En aseta silmieni eteen mitään kelvotonta.” (Psalmit 101:3)”. Niin, jokunen vuosi sitten tietenkin ajateltiin, että näin sanomalla saavutamme sitten myös tulevaisuuden sohvaperunat.

Ensi kerralla, kun katson televisiota ja näen väkivaltaa tai seksiä, joka ei ole opettavaista, suljen television ja alan lukea Herätkää!-lehteä, jotta silmieni edessä oleva sumuverho hälvenisi.