Joululauluja

Joululauluilta ei voi välttyä - eikä tarvitsekaan, vaikka niiden ilosanoma hukkuukin kuin manteli kymmenen litran puurokattilaan. Joululaulujakin voi kuunnella, jos niitä saa kuunnella omassa rauhassa silloin, kun hetki tuntuu oikealta. Ja ennen muuta jouluisia sävelmiä voi kuunnella, jos kuunneltavat saa valita itse. Kotona saa.

Viime vuoden radiosoitetuin joululaulu oli Whamin rakkauslurittelu Last Christmas. Teinimieleen vetoava laulu keskittää pallon maalille, josta joku puskee sen keskelle pömpeliä. Minun maalini taitaa olla kentän toisessa päädyssä tai eri kentällä. Laulua en tohtisi kuunnella monesti, mutta siihen tulee heti outoa särmää, kun sen esittää Manic Street Preachers. Ainakaan mielessä ei pyöri George Michaelin vaalennettu heittoletti.

Maaniset katupastorit tai Maanisen kadun pastorit ovat ok, mutta valitsemaani pieneen joululaulujen joukkoon heidänkään viime joulunsa ei pääse. Tässä on kahdeksan biisin joukko, neljä kotimaista ja neljä ulkolaista biisiä, jotka kuuntelen monesti tänäkin jouluna:

Kauko Röyhkä: Hospodar jouluna
(Tästä ei marginaalijoulu parane.)
Viikate: Viattomien lasten päivä
(Mikko Niskasen hengessä... synkkää, ah, niin synkkää.)
YUP: Tämä päivä oli huono päivä
(Joulua taloon! Ja viimeistä sellaista...)
Hanoi Rocks: Dead by X-mas
(Teini-ikä pukkaa päälle.)

Pogues: Fairytale of New York
(Komeimmista komein. Irkut sen taitavat. Takeeksi Christy Moore esittää tämän konserttitaltioinnissaan Live at the Point niin, että trubaduuridiggarin silmät ovat vaarassa kostua.)
Bruce Springsteen & the E Street Band: Santa Claus is Coming to Town
(My Home Town -sinkun kääntöpuoli. Pomo sai minut tajuamaan, että joululaulukin voi svengata.)
Jethro Tull: Christmas Song
(Laulu ei ehkä ole kummoinen, mutta keskinkertaisenakin Ian Andersonin poppoo päihittää ainakin tusinan uusia yrittäjiä.)
Natalie Cole: The Christmas Song (Chestnuts Roasting On An Open Fire).
(Kai joukossa pitää nainekin olla, vaikka isänsä maineella ratsastaakin. Hienoa, tunnelmallista letkeyttä... mitä se sitten tarkoittaakaan)

Näiden yksittäisten joulumielennostattajien lisäksi Brian Setzer Orchestran Boogie Woogie Christmas on aktiivisesti tahkonnut korvakäytäviäni. Oikeastaan joululauluna voisi aina uuden James Bond –elokuvan ilmestyessä pitää myös kyseisen leffan tunnaria. Chris Cornellin esittämä Casino Royalen tunnusbiisi You Know My Name on Bond-viisuksi ihmeellisen komea ja tietysti mahtipontinen ärjyntä. Vaikka biisi tuntuukin elokuvasarjan hittien jatkumoon sopivasti loputtomalta kertosäkeeltä, Cornell tuntuu aiempien Bond-biisinikkareiden jälkeen melkeinpä messiaalta. Ja olihan elokuvakin pakonomaisita kaavoistaan huolimatta monin paikoin muuta kuin aiemmat sankarin seikkailut. Kuitenkin lopuksi toivotan ylivetoisen Hospodar jouluna –biisin sanoin hyvää joulua jne.

Miss' on kaikki meikäläiset,
vampyyrit ja vaihtoehdot,
hintit, huorat, kaksipäiset
lapset, nistit, alkemistit?
Tulkaa ulos sieltä komeroista,
laatikoista, vessoista ja vankiloista
- jouluna ei pidä olla yksin.