Olen odottanut joulun tulevan. En joulua sinänsä vaan "joulun". Se tuli hetki sitten, kun ystävät poistuivat visiitiltä. Kuin kaupunki olisi hiljentynyt, vaikka se tapahtuukin vasta huomenna. Vuosi vuodelta "joulutunnelman" tavoittaa aina vain myöhemmin. Ehkä jonkun vuoden päästä sitä ei saavuta lainkaan. En osaa sanoa, mistä tämä tunnelma rakentuu, mutta rakennuksella lienee perin yksinkertainen perustus, oikeanlaista liimaa ja teippiä. Kuvan alla on aiheesta kirjoittamani runo. Nimitä sitä vaikka joulurunoksi.
Askeleet loittonevat alempiin kerroksiin
ovi porraskäytävään katoaa
kynttilöiden himmeydessä rintalämmin maito unettaa
tavoittelen mustassa piilottelevia leutoja sanoja
ihmetellen istuudun paimenena sohvan kedolle
niiden alla liikkuvia unelmien kerrostumia
3 kommenttia:
Kaunis runo, tulee mieleen joulu 14 vuotta sitten.
Joulun tunnelma säilyy, vuodesta vuoteen. Vähän erilaisena, joskus aikaisemmin, joskus myöhemmin.
Lapset varmistavat säilymisen.
Rauhallista joulua Tommi, sinulle ja perheellsei.
"vaimo käärii pojan tiukemmin syliinsä/ kynttilöiden himmeydessä rintalämmin maito unettaa" - siinähän se joulu on. Muistan esikoisen ensimmäisen jouluaatonn, kun puoli sukua kerääntyi nojauolin ympärille katsomaan uutta sukulaista. Joulusta en siltä vuodelta muista mitään muuta kuin sen hetken.
Luulen, että lapsuuden jälkeen joulutunnelman tavoittaa vain hetkissä, koko joulun tunnelma kiteytyy ehkä yhteen pieneen hetkeen tai tunnelman tavoittaa vain yhdellä hetkellä. Voi olla onnellinen jos sen tavoittaa joka joulu.
Rauhallista joulumieltä koko perheelle!
Toi sininen on ihana!
Lähetä kommentti