maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Spontaanisti tikku sormeen

Kirjoitin runon, koska sellainen pääsi livahtamaan spontaanisti. Niin ei ole käynyt aikoihin. Tutun ihmisen sairastuminen tai muut vaikeudet voivat saada tällaistakin aikaan. En tiedä, pitäisikö tällaista tekstiä julkaista missään. Ehkä julkaisu pitäisi unohtaa siksi, että spontaani ei tarkoita samaa kuin tyytyväisyystakuu. Toiseksi tällaiset purskahdukset tuppaavat olemaan paloja, joista joku voi saada tikun sormeensa. Kuitenkin kirjoitin runon, ja se on tässä.



Oven takana viimeinen kuulutus
pitkään pelkäämällesi lennolle
lyömätön tarjous: kauha
kouraisee syvälle maan sydämeen
avaimenreiästä
näet päälakesi aluskasvillisuuden
taantuneen tangon tuulisen tasangon
suljet silmäsi nostat itsesi pystyyn
väännät avainta lukossa ja työnnät
sivuun salvan: näet
sen josta sinulla ei ole käsitystä.

3 kommenttia:

Tui kirjoitti...

Spontaani runo? Hyvin harkitun tuntuinen, kuvat liittyvät toisiinsa ja kertovat matkasta tuntemattomaan pohdiskellen ja koskettavasti. Kolme viimeistä säettä erityisen hino kokonaisuus. Spontaani? Lisää siis spontaaneja runoja, tämä on hyvä. Muuten jaksamista.

SusuPetal kirjoitti...

Joskus spontaanius on ainoa oikea tapa runoilla.
Voimia!

Tommi kirjoitti...

Spontaanit sanat tulevat jostakin... tuota... Yrjänä sanoisi kai, että ne tulevat "vainajalasta". Siellä ne luultavasti myös järjestyvät jonoiksi haluamallaan tavalla. Näppäimistön naputtaja on toisinaan vain välikappale.