"Mitä?"

Tunnetko ihmisen, joka häiritsee sinua joka kerta, kun olette samassa paikassa? Tunnetko ihmisen, joka ei jätä sinua rauhaan? En tarkoita, että hän pyörisi koko ajan ympärilläsi tai kahistelisi kintereilläsi, mutta tunnetko sellaisen tyypin, joka väkipakolla keskeyttää sinut, kun yrität saada jonkin asian sanottu jollekin toiselle, varpailla hyppivän mielestä jollekin kolmannelle? Jos tunnet, olen pahoillani. En voi auttaa.

Haluaisin kyllä itse tietää, mitä tuollaiselle ihmiselle voisi sanoa. Pitäisikö yrittää ymmärtää, että emme kaikki ole samanlaisia, että emme kaikki osaa emmekä jaksa kuunnella, kun muut puhuvat? Vai pitäisikö olla iloinen, että joku on kiinnostunut minunkin asioistani? Pitäisikö vain olla rauhallinen, jotta ei saisi paskiaisen mainetta? Pitäisikö kiertää kahvihuoneeseen aina toista kautta? Pitäisikö aina karata takaovesta?

Tulen levottomaksi, kun tiedän joutuvani turhia höpöttelevän ja keskittymiskyvyttömän ihmisen kanssa samaan tilaan, jossa joku yrittää puhua – mielellään ilman ylimääräisiä letkautuksia. Tulen hermostuneeksi, kun minulta kysytään kärsimättömästi ”Mitä?” ennen kuin olen päässyt ajatukseni ilmaisemisessa kolmatta sanaa pitemmälle. Kai pitäisi esittää vastakysymys, että "Mitä mitä?" Tulen ärsyyntyneeksi, kun minun asiani ei kuulu tivaajalle lainkaan.

Tunnen tuollaisen ihmisen. Tunnen tuollaisen ihmisen, joka kuvittelee vieläpä olevansa hauska ja letkeä. Tunnen tuollaisen ihmisen, jollainen varmasti olen itsekin jonkun mielestä. Toisinaan jopa omasta mielestäni. Se minua vasta ärsyttääkin. Paitsi tuo ihminen, tekisi toisinaan mieleni mustamaalaten paljastaa itsenikin oikein nimeltä.