Tässä on minun palaseni aiheeseen. Ensiksi runo ja sitten kuva.
Ikkunan läpäisemä valistunut valo
täyttää työn täyttämän huoneen
olohuoneen ja keittiön rajalla
en tiedä tuon taivaallista
avaan ovet ilmansuuntiin
lasken hyllyssä nukkuvat niteet
kaikkitietävä kategorisuus
vilkuttaa matolla vilkasta silmäänsä
hyppään varjoni yli
muutun itselleni arvoitukseksi
3 kommenttia:
Kaunis kuva.
Pidin runosta ja kuvasta. "valistunut valo", miten muuten ikkuna voi läpäistä sen?
Pidin etenkin toisesta, kolmannesta ja viimeisestä säeparista.
Susu, kuva on Wellsin katedraalista Englannista. Wellsillä on kunnia olla maan pienin kaupunki, mutta katedraali on melkoinen.
Tui, ikkuna läpäisee valon kuten valo ikkunan. Kolmannesta säeparista kirjastoihmisen onkin pakko tykätä :)
Lähetä kommentti