torstaina, syyskuuta 07, 2006

Huomaan uponneeni uomaan


Runotorstain 16. haasteena on inspiroitua Kari Enqvistin teoksen Valo ja varjo (Wsoy 2000) seuraavasta katkelmasta:

"Puiston laidalla käynnistän autoni. Silloin kirkon luoma taikapiiri rikkoutuu ja henkisyyteen hetkeksi seisahtunut olemassaoloni alkaa taas rullata eteenpäin kuin videofilmi. Maailma liikuu jälleen, ja miltei näen miten atomien kieppuva myrsky iskeytyy tuulilasiin raekuuron lailla. Aine hakee uomaansa kuin maanalaisen tunneleissa virtaava ihmismassa, luvuttomana ja näennäisen kollektiivisen älyn ajamana. Keinovalo, aamuäänien harso, talojen karkeaksi rapattu pinta, ikkunat joista edellisen päivän muistot ovat huuhtoutuneet pois, liikenteen nykivä tarkoituksellisuus: maailma, sinun arkesi on kaikkien jumalien ulottumattomissa!" (s. 111).


Valokuvatorstain haasteena on uoma. Tässä on ensiksi yllä olevan katkelman inspiroima runo ja sitten kuva uomasta.


*****

En osaa kertoa miten olen nukkunut kun olen
villasukat jalassa on lämmin

lumiaura raapii rahaisan tien kioskille
yö on pyryttänyt porraskäytävän oven läpi

laahustat saliin kantautuneiden kinosten poikki
unessa istumme sokeina näkijän vastaanotolla

lehteen on kirjattu taas kaikki kauniit muistot
menehtyneen mallikansalaisen hautajaisista

pientä yrittäjää varoitetaan pienenemästä
kehutaan ison auton perimmäisiä perusvarusteita

todellisuus taantuu huoliteltuun horisonttiin
taivas on sinistä valkoista harmaata

Tuomiokirkon kellosta on pudonnut viisari
en osaa kertoa miksi olen herännyt kun olen.





5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kauniit värit, Tommi. Tulee joulu mieleen.

Anonyymi kirjoitti...

--- "laahustat saliin kantautuneiden kinosten poikki
unessa istumme sokeina näkijän vastaanotolla"---

Erikoinen, mutta tosi kuva.

Huomioita maailmasta. Pidin kovasti.

isopeikko kirjoitti...

Tuo taitaa olla silkkaa unennäköä. Taidatko sanoa sen? Alussa etkä lopussa et taida taitaa. Sanot ainakin.

Anonyymi kirjoitti...

Minulle runosi näyttäytyy unen logiikkaa (tosin sisäisesti ristiriitainen ilmaus) noudattavana. Neljäs säe on pinnalta sisällöllisesti looginen ja erottuu siksi muusta unenomaisesta tekstistä. "en osaa kerto miksi olen herännyt kun olen" sopii loppuun sama logiikkaa noudattaen.

Suojakänni kirjoitti...

Alku on jyhkeä: miten sitä oikeasti voi tietää miten on nukkunut? Senhän toki voi havaita jos uni on ollut katkeilevaa, mutta jos on soutanut syvää unta, miten kysymykseen "miten nukuit" tulisi vastata? "Silmät kiinni"?

Muutenkin pidin tekstistä!