Pakko kertoa.Kirja-alesta löysin Nigel Williamsonin kirjan Journey through the past. The stories behind the classic songs of Neil Young (2002). Kirja kertoo julkaisujärjestyksessä Neil Youngin laulujen taustalla olevia tarinoita. Lueskelin kirjaa sieltä täältä. Monen viattomaltakin tuntuvan laulun historiallinen konteksti osoittautui niin jännittäväksi, kauheaksi tai herkäksi, että kirja oli estää nukkumiseni. Joidenkin Youngin lyriikkojen analyysejä ja tulkintoja voi lukea myös täältä. 
Youngin ainoa listaykkönen Jenkeissä on ollut ”Heart of Gold” (1972), mutta ainakin konserteissa se komein ja ehkäpä odotetuin on jo 30 vuotta ollut ”Like A Hurricane”. Toisinkin voisi olla, sillä Neil ei saanut studiossa biisiä toimimaan ei sitten millään. Vaikka tilanne olisikin todenmukaisesti kerrottu, alkaa tästä romantisointi: Neil oli jo marssimassa ulos studiosta, kun Crazy Horse –kitaristi Frank Sampedro alkoi soittaa biisiä uudestaan. Neil pysähtyi, nappasi kitaran käsiinsä ja soitti mukana. Soitto meni nauhalle ja soiton päätteeksi Neil totesi: ”Se taitaakin mennä juuri noin”. Tuon oton kuulemme myös levyllä American Stars n’ Bars (1976), joka on muuten paljon parempi levy kuin monet aikalaiskritiikit väittävät.
Kun pystyin lopettamaan lukemisen ja sammutin valon, totesin vielä ääneen, että Neil Young on kuningas. Vaimo totesi untenmailta että joo. Taas oli mukava päivä. Otin kantaa ja sain vastauksen. Taas olimme samaa mieltä tärkeästä asiasta.
5 kommenttia:
Pitää siis lähteä ulos kirjakauppoja kiertelemään... Onneksi Young uskalsi luottaa vaistoihinsa tuonkin kappaleen suhteen. Lopputuloksesta olen aivan myyty.
En voisi olla kanssasi enemmän samaa mieltä. Jostain kumman syystä Helsingin keikalla 2001 Like A Hurricanea ei kuultu. Senkään takia konsertti ei ollut aivan muutamaa vuotta aiemman Ruisrockin keikan veroinen.
Itse en ollut kummassakaan konsertissa, mitä syvästi kadun edelleen. Juuri tuollaisia tilaisuuksia ei pitäisi jättää väliin, mistä olenkin ehkä viisastunut.
Katsoin samaa kirjaa alekaupassa ja totesin, etten itseasiassa halua tietää Niilon laulujen taustoja. Kai halusin pitää yllä alais-jumala-suhdetta, mutta nyt täytyy ilmeisesti lainata toi halvatun opus. Mun tulkintani siihen miksi Niilo ei soittanut like a hurricanea on, että ne urut (tai siis luultavasti syntikka), jota tarvittiin biisiin ei jostain teknisestä viasta johtuen laskeutuneet katosta ja biisi jäi soittamatta. Täytyy toivoa, että papparainen vielä jaksaa tulla visiitille Muumimammojen ja Saulien maahan.
Nim. Ruisrock-jäi-silloin-väliin-mutta-muistinhan -mainita-että-näin-Niilon-Köpiksen-akustisen-keikan.
[p]
Mutta Ruisrockissapa olikin Crazy Horse...
Lähetä kommentti