Joulun jälkeen on aina vaikea olla, kun on mahdollisuus olla touhottamatta hiljaa paikallaan. Oppii sen, että länsimaisella rationaalisuuteen ja aika on rahaa –mentaliteettiin umpiopakatulle tulee hätä, koska luvan kanssakin on vaikea vain olla. Alkaa piehtaroida syyllisyydessä, kun ”pitäisi” tehdä töitä eikä ratkoa sudokuja tai lukea runoja. Silti tai juuri siksi päätin pitää pari vapaapäivää. Joulun viralliset pyhät menivät anoppilan ruuissa vatsaa kasvattaessa, mutta tiistai ja keskiviikko, nuo vapaat päivät, olivat kaikkea muuta kuin vapaita. Jotenkin kummasti taas odotin työn ääreen pääsemistä. Ihminen on hieno keksintö, mutta tyhmä. Ainakin velvollisuuksiin pakoileva ihminen. Miksi maata sohvalla, kun voisi istua työtuolissa, jota ei saa milloinkaan säädettyä oikealle korkeudelle? Miksi maistella glögiä, kun voisi maleksia työpaikan käytävällä kahvimuki kädessä?
Tein valintani. Sohvalla glögiä maistellen luin Kari Aronpuron Gathandun (Tammi, 2005) ja totesin onnekseni, että Kari on Aronpuro, vaikka voissa paistaisi. En paistanut, sulattelin vain kielellä pelaajan sanoja. On aina hienoa, kun huomaa nauravansa hämmästellen tekstiä, foneemien sointuvia jonoja, vaikka ei heti saisikaan kiinni siitä, mihin ollaan matkalla. Gathandu pitää lukea uudestaan sanoisinko… ainakin 36 kertaa.
Toinen lukemani kirja oli sekin hieno. Tai oikeastaan parempi sana on mykistävä siksi, että lukemani on eri muodoissa vääntäytynyt kuranttina ilmaisuna tähän päivään asti. Luin Karl Marxin Taloudellis-filosofiset käsikirjoitukset 1844 (Kustannusliike Edistys, 1975). Siitä nappaamani lainauksen turvin toivotan itselleni ja sinulle parempaa uutta vuotta, sanoopa ”työväen presidentti” Sauli Niinistö mitä tahansa.
Työläinen tulee sitä köyhemmäksi, mitä enemmän hän tuottaa rikkautta, mitä enemmän hänen tuotantonsa voima ja laajuus kasvaa. Työläisestä tulee sitä halvempi tavara, mitä enemmän hän luo tavaroita. Tavaroiden maailman arvon lisääntyessä ihmisten maailman arvo vähenee suoraan verrannollisesti (s.65)
Tämä vuosi oli minulle mainio, erinomainen, paras tähänastisista, mutta ei työtilanteen vuoksi. Ensi vuodesta ennustan vielä parempaa, mutta en työtilanteen vuoksi.
Ai niin, vielä: aina kun on mahdollista, valitse pyöreä pöytä.
Joulun jälkeen on aina vaikea olla, kun on mahdollisuus olla touhottamatta hiljaa paikallaan. Oppii sen, että länsimaisella rationaalisuuteen ja aika on rahaa –mentaliteettiin umpiopakatulle tulee hätä, koska luvan kanssakin on vaikea vain olla. Alkaa piehtaroida syyllisyydessä, kun ”pitäisi” tehdä töitä eikä ratkoa sudokuja tai lukea runoja. Silti tai juuri siksi päätin pitää pari vapaapäivää. 
2 kommenttia:
Sitä yrittää suhtautua vuoden vaihtumiseen ja muihinkin juhlapäiviin viileän rauhallisesti ja järkevästi, mutta silti ruutujen hupeneminen kalenterista rummutti päähän muutoksen välttämättömyyttä. Ilotulitusraketitkin tuntuivat suorastaan ilkkuvan taivaalta, miten paljon parempi ensi vuosi voisikaan olla.
Oma toivotukseni tälle vuodelle kuuluikin erään biisin mukaisesti:
"But I'm not giving in an inch to fear
Cos I promised myself this year
I feel like I owe it to someone."
Laulun sanoista tulee mieleen sanonta JAETTU ILO ON PARAS ILO. Ja on totta, että ystävän/ystävien kanssa jaetut asiat ovat nautittavia, onpa kyse Twix-patukasta tai muuten vain yhteisestä ajasta.
Lähetä kommentti