keskiviikkona, joulukuuta 21, 2005

Love You Live


Rakensin ystävälleni jouluksi kaksi cd-levyllistä erilaisia live-esityksiä. Biisejä kertyi kaikkiaan kaksikymmentäkuusi. Halutessaan niitä voi ensi joulun lähestyessä kuunnella koko joulukuun yhden biisin päivätahtiin Tapaninpäivään saakka. Ehkä levyt tulee kuitenkin kuunneltua alusta loppuun. Tai mistä sen tietää, miten levyn saaja tuotetta käyttää.

Biisilistoja suunnitellessani hellyin mielentilaan, jossa kaikenlaiset listat alkoivat täyttää päätä niin, että listat oli kirjattava johonkin. Listoilla ei taida olla muuta virkaa kuin oman maun osoittaminen. Tai oikeastaan kannattaisi puhua pelkästä mausta, sillä harvoin kyse on nimenomaan ”omasta mausta”. Vai mitä ”oma” tässä tarkoittaa?

Kun olin rehvakas 15-vuotias, joka kuunteli monen muun samanikäisen tapaan Kissiä, AC/DC:tä, Uriah Heepiä jne. näimme kaveriporukan kanssa kymmenvuotiaan pojan, jolla oli farkkutakissa AC/DC:n selkälippu. Kysyimme, miksi hän pitää kyseisestä orkesterista. ”Siks ku Villeki tykkää siitä”, kuului vieressä istuvaa kaveria osoittava vastaus.

Tuskin olemme esimerkin kavereista kovinkaan pitkälle edenneet. Vaikutteiden verkossa voimme väittää omaksi ajatukseksi sitä ja tuota, mutta tuskinpa paljon ikiomaa saamme sanottua – eikä kai ole tarviskaan. Tässä on kuitenkin kymmenen palaa ”minun” rakentamastani biisilistasta. Jos näistä saa kuulla jouluna kirjojen lukemisen lomassa edes yhden, niin kaikki on hyvin.

Pearl Jam: Crazy Mary (New York 2003)
Bruce Springsteen and the E Street Band: Lost in the Flood (New York 2000)
Nits: In the Dutch Mountains (Amsterdam 1989)
Ronnie Wood & Bo Diddley: I’m a Man (New York 1987)
Molly Hatchet: Fall of the Peacemakers (Dallas 1985)
Johnny Cash: San Quentin (San Quentin Prison 1969)
Muse: Micro Cuts (Paris 2001)
Christy Moore: Welcome to the Cabaret (Dublin 1994)
U2: Bullet the Blue Sky (Tempe, Arizona 1987)
Ani diFranco: Both Hands (Buffalo, New York 1996)

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Komeita biisejä olivat, molemmat levyt. Etenkin Johnny Cashin ja Nitsin biisit koskettivat. Olisi ollut mainiota olla paikalla, siellä kaikilla oli niin mukavaa...

Itselläni oli 13-vuotiaana laustelaisnulkkina selässä Napalm Deathin selkämerkki. Bändiä en ollut kuullut koskaan. Mutta olinkin saatanan kova jätkä.

Get in, rock, get out.

Tommi kirjoitti...

Napalm Death kuulostaa riittävän rajulta. Ehkä joku oli myös kertonut 13-vuotiaalle, mitä bändin nimi tarkoittaa...

Aproposoporpa,

tänään kuulin taas kerran radiosta Alice Cooperin Poisonin. Kyllä on biisissä hienot ja sisältörikkaat sanat. "...sun myrkkys virtaa mun suanis, mut mä en haluu rikkoo näit kahleit, myrkkyy..."

Anonyymi kirjoitti...

Asiasta kolmanteen, joulukynttilöiden valossa sopivaa kuunnteltavaa on myös Neil Youngin Sleeps with Angels -levy. Ainakin Piece of Crap voi monen kuusen ympärillä tuoda mieleen erilaiset suurella tohinalla markkinoidut joululahjavempaimet...

Tommi kirjoitti...

Aivan - ja sitten voi vielä varmuudeksi ajella koko komeuden yli juhlavia kaarroksia Trans Amilla...

Anonyymi kirjoitti...

Pitkän linjan live-entusiastina on virtsan pylväitä kertynyt. Mukavinta liveissä on usein välispiikit. Muutamia klassikoita:
Thin lizzy life live (phil lynottin känniset heitot on omaa luokkaansa);"are there any irish in the audience?...Are there any ladies who want more irish in them?"
Black Crowes live (en muista albumn nimeä); "I wrote a song about cosmos...if I'd know something about drag racing I'd write about drag racing but I don't know anything about drag racing...so I wrote about cosmos instead..."
Pearl Jam Stockholm live 2001; "Iron Maiden is just leaving. Say goodbye maiden...too Eddies in town tonight (naurun hörähdys Eddieltä)

[p]

Tommi kirjoitti...

Christy Mooren spiikki ennen Ride Onia Dublinissa 1994 menee jotakuinkin näin: "When I was playing next song in Glasgow the crowdsang with me and it as corgious... I mind you to sing with me."