keskiviikkona, marraskuuta 09, 2005

Kylmä olikin lämmintä


Give me strength, reserve control
Give me heart and give me soul
Give me time, give us a kiss
Tell me your own politik

(Coldplay: Politik)


Kun Coldplayn Twisted Logic Tour viime maanantina (7.11.) pauhasi Tukholman Globen-pallossa, ei politiikalta vältytty. Tämä voi kuulostaa pahalta, jopa konsertin kauhuskenaariolta. Coldplayn kohdalla politiikka on kuitenkin osa esiintyjän ja katsojan välistä sopimusta. Globenissa se käy selväksi jo ennen bändin esiinmarssia: roudareiden siivotessa lämmittelijän jäljiltä lavaa kuntoon tykitetään taustakankaalle Live8-tapahtumasta tuttu Click-video, jossa kuuluisuudet napsuttelevat sormiaan.

Yleisö osoittaa villisti suosiotaan, kun Bono ja Chris Martin vilahtavat kuvassa. Bono on Martinin esikuva ja yleisö tietää sen. Yhteys on itse asiassa niin ilmeinen, että konsertin aikana paikoin hymyilyttää. Martin juoksee villisti ympäri lavaa ja on monissa poseerauksissaan kuin Bono. Eikä kyse ole vain Martinista, vaan koko bändistä. Martin ja kitaristi Jon Buckland kommunikoivat lavalla kuin Bono ja Edge. Ehkä olemme reunalla, mutta yli emme mene. Clocksin introna taustalla soivat koskettimet niin, että ystäväni toteaa: ”Where the streets have no name”. Coldplay voi olla köyhän miehen U2, kuten joissain lehtijutuissa on kirjoitettu, mutta ainakin se on voimissaan.

U2:n tapaan Coldplayn kehyksenä on aina politiikka, vaikka puhuisinkin mieluummin vain sanottavasta. Se riittäisi, sillä Coldplay on yksi niistä bändeistä, joilla on sanottavaa. Sanominen voi tuntua irtopisteitä haalivalta jeesustelulta, mutta en osaa nähdä sitäkään pahana, jos minun lisäkseni joku muukin yleisöstä päätyy etsimään click- tai one-tietoiskua netistä. Miksi emme ajattelisi välillä myös niitä, joita emme tunne? Miksi emme välillä olisi epäitsekkäitä?


Give me one cause one is best
And in confusion, confidence
Give me peace of mind and trust
Don’t forget the rest of us

(Coldplay: Politik)


On melkein trendikästä painaa levyn muiden tietojen jatkoksi jokunen www-osoite, joilla vieraillessaan kokee tekevänsä maailmaa paremmaksi. Vuoden 2003 kiertueen dvd-taltioinnissa Martinin vasemmassa kämmenselässä lukee tussilla kirjoitettuna ”Make trade fair”. Tekstiä kuvataan vähän väliä. Globenissa Martinin pianon päädyssä komeilee kolme pimeässä loistavaa kirjainta: MTF. Lyhennys on tehokas, sillä katsoja joutuu rakentamaan pyynnön lauseeksi itse.

Konsertissa Coldplay oli erinomainen. Se tuntui paikoin jopa liian täydelliseltä. Ilmaisjakelulehti Stockholm CITYn painetun version etusivulla luki seuraavana aamuna: ”Mäktigt, Coldplay!” Sisäsivulla konserttiarvion otsikko ”Så vackert att man vill gråta” kiteyttää osuvasti minunkin tuntemukseni. Varsinkin Scientist ja sen aikana taustakankaalle projisoitu video, jossa kuolleesta ruumiista palattiin vähitellen alkuun, oli koskettava. Muutenkin screenille läväytettiin biisejä tukevia ja laajentavia kuvia eikä vain mitätöntä kuvitusta lavalla soittavasta bändistä.

Kaikki eivät kuitenkaan kokeneet konserttia samoin. Eivät tietenkään. Suhde bändiin ei voi kaikilla olla samanlainen. Dagens Nyheterin Po Tidholmia en kuitenkaan halua ymmärtää, kun hän sanoo, että Coldplayn laulut ovat alkaneet merkitä vasta sitten, kun Martin meni naimisiin näyttelijä Gwyneth Paltrow’n kanssa. Olen kai coldplayelitisti. Vaikka monet X&Y:n biiseistä voivatkin avautua Paltrow’n suuntaan, emme tarvitse häntä ymmärtääksemme. Ymmärtäminen oli konsertissa muutenkin helppoa, sillä setti oli hittiparaati. Sen osoitti myös täyden Globenin äänekäs, lähes metelöivä tunnelma, jollaisen saavuttaminen Suomessa tuntuu mahdottomalta. Ehkä siinä on perää, että suomalainen yleisö on niin nuivaa, että monet halutut esiintyjät jättävät siksikin tulematta meille kylään.

Sadan minuutin konsertissa kuultiin (ainakin) seuraavat biisit:

Square One
Politik

Yellow
Speed of Sound
X&Y
God Put a Smile Upon Your Face
How You See the World
White Shadows
The Scientist
‘Til Kingdom Come
Don’t Panic
Clocks
Talk
- - - - -
Swallowed in the Sea
In My Place
Fix You


Katso myös coldplay tour blog

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

If songs were lines
In a conversation
The situation would be fine.

Nick Drake: Hazey Jane II