Runotorstain 60. haasteen johdatuksena on kuva, joka on alunperin julkaistu HPY BIS -nimisessä blogissa. Valokuvatorstai taas haluaa osuvasti saada nähdäkseen kiviä. Taidan tällä erää tyytyä pelkkään runoon.
Kumpareisten niittyjen
(katsot)
kirveellä veistetyt vartijat
(et katso)
keräät kämmenesi kiveen
(hengität)
työnnät salvan sivuun
(et hengitä)
josta ei ole käsitystä.
Tämä on hyvä. Jykevä ja arvoituksellinen.
VastaaPoistaAivan uskomattoman hyvä. Pidän etenkin viimeisestä säkeistöstä.
VastaaPoistaHengitin tämän runon mukaan!
Mina en ymmarra runoista yleensa mitaan, mutta taman alusta ymmarran etta kivia on kirveella veistetty.
VastaaPoistaSuuri arvoiotus, yhtä käsittämätön kuin tuo kuva "keräät kämmenesi kiveen".
VastaaPoistaTuli vähän semmoinen Lovecraftmainen tunnelma. Ja muistuma lapsuuteni Ultima-tietokonepeleihin, joissa kivikehät olivat portteina ties minne.
VastaaPoistaElämä on suuri arvoitus. Mikä tahansa raja tai portti on suuri arvoitus. Pekka Streng alkoi nakuttaa päässäni, kun näin kuvan... mutta joo, Lovecraft ja okkulttinen mystiikka käy myös, näemmä. Kiitos.
VastaaPoistaUlkoasussa kekseliästä rakennetta ja asettelua, sisällössä ensin uhkaa ja sitten mysteeri, valaistuminen ehkä. Pidin kovasti.
VastaaPoistaSisältäni portin löysin, niin. Arvoituksen.
VastaaPoistaHyvä runo.