KATSON ULOS IKKUNASTA

Yhdenlaista kansallistunnetta

2010-12-02T19:06:00.004+02:00

Runotorstain 187. haaste sai seuraavan saatteen: "Tällä viikolla torstaiblogien inspiksenä toimii Petri Laaksosen Täällä Pohjantähden Alla kappaleen sanat ja/tai musiikki". Video ja sanat kappaleeseen löytyvät linkistä. Ja se vastaus, se on alla.

**********

Auki revityn pellon
odotetaan kesällä kasvavan
vuodenaikojen kierron vanhentavan

junassa joukko nuoria
koettaa uskoa uhonsa voimaan
rennosti hörpätään suoraan pullosta
en tiedä näenkö
mitä katson vai itseni
tuokin on varmasti mammanpoika
ja tuo isän hyvätapainen tyttö
matkalla pelien ja vehkeiden maahan
jossa tulee rohkeus työntyä eturiviin
tai sitten ei koskaan

peltomaisema jäi taakse
mutta heidän kanssaan toivo on
siinä iässä
että vielä ei tule mieleen
kiskaista hätäjarrun punaisena
vetoavaa kahvaa.

Raja

2010-12-01T22:03:00.000+02:00

Runotorstain 186. haasteeseen, joka on raja, ehdin vastata vielä ennen huomenna tulevaa uutta haastetta.

**********

Piirrä kaulaan oven karmit
piiloudu sisään harmaan kiven

juokse seinän läpi

syötävää ruoka
sanattomat oletukset.

Isä

2010-11-11T15:32:00.001+02:00

Runotorstain 184. haaste on isä.

**********

Ei hänen nimensä ollut Reino
hyvä että oli nimi, saunassa syntynyt
olisi ollut helppo pimittää
ei kirvesmiehen pojasta kuitenkaan
kehkeydy railakasta ruutukenkämiestä
keikkailevaa kansankeikaria
jota tavoitellaan kynnyksiltä ja porstuasta
jolle ikkunoista ja ovista sataa tarjouksia
kertoa naistenlehdelle kuinka maailma on julma
leipä tiukassa ja hukassa naulat
joihin ei edes osuisi.

Älkää luopuko, pilatko, menettäkö...

2010-10-07T09:51:00.003+03:00

Runotorstain 179. haaste: baari. Aika paljon on baarista kirjoitettu. Minä intouduin omaani tanskalaisen monitaiteilija Asger Jornin lyhyestä muun muassa keräilijöitä ja museoita puhuttelevasta tekstistä, jossa hän vaatii situationistien tapaan maalaamaan vanhat maalaukset uusiksi, nykyaikaistamaan, maalaamaan rohkeasti vanhojen päälle.

**********

Olkaa uudisraivaajia,
runoratsut, runoltajat, sanojen suoltajat
menkää rohkeasti metsään, laukatkaa livohkaan.

Hyllyissänne on vanhoja kirjoja, päissänne
tutuiksi palaneet sanat
mutta epätoivoon älkää vaipuko,
kiintykää muistoihinne, kääntäkää ylösalaisin,
sovittakaa sisäänne uusia hyllyjä.

Miksi hylätä laahus jos sen voi muutamalla tussin
vedolla saattaa lautahökkelin edestä tiilitalon pihaan.
Kerätkäämme rojua, lapioikaamme ja kasatkaamme
keko joka heittää varjon vanhan selkään
piirtää siihen uuden tien ja yhtä aikaa
hävittää.

Olkaa uudisraivaajia,
baarihemmot, hempukat, juomain laskijat
ottakaa edes kerran lasista kaksin käsin
ja katsokaa vaahdon karttaan: runous
on mennyttä, ylösalaisin mennyttä,
siksi ylösalaistakaa.

En halua

2010-09-30T10:31:00.005+03:00

Runotorstain 178. haaste: eteenpäin.

**********

En halua mennä eteenpäin
en halua edistää
päättävien päiden yhteistä hyvää
en suosia suomalaista
en suosia
oikeata, vasenta, keskeistä
en ostajaa, myyjää, ojankaivajaa

en halua työskennellä
koska niin järjestys toimii
en halua ruokkia
bruttokansantuotteen kasvua
en maksaa herrojen palkankorotuksia
jotta tekisivät niin kuin on tehty aina

en halua kirjoittaa runoa kavereille
kääntää kylkeä merihevosena markkinoilla
en halua lepattaa hiililiekin harmaata leikkiä
en kieltää juoksemista sakset kädessä
en roiskia viivotin kädessä
paperille kirjaimia

annan pitkät lähipiirin aplodimyrskylle
antakaa te minulle
päättymätön postikorttimaisemien vuo
elävän mieli, lehmät laitumelle
moskovan ikävä

Kierto

2010-09-23T23:18:00.004+03:00

Tällä kertaa Runotorstain haasteena on runohtaa musiikkivideon inspiroimana. Video on tehty Zen Cafén lauluun "Taivas on kirkas ja napakka", joka löytyy albumilta Laiska, tyhmä ja saamaton (2005). Videon jäljille pääsee linkistä. Laulun on säveltänyt Zen Café ja sanoittanut Samuli Putro.

**********
KIERTO II

Kuvan lupaus
valoa vilkuttava sahattu linssi
niin helposti kaikki käy
kun kaikkea ei osaa
niin helposti
noustaan ja lapiodaan
harvaksi huoliteltu horisontti
luvataan ostaa.

Kellastuvaa

2010-09-17T09:08:00.002+03:00

Runotorstaihin menen monen väliin jääneen torstain jälkeen. Aiheena on kellastuvaa, jonka vedin raapustukselleni otsakkeeksi.

**********

Kellastuvaa

Poliitikko pelasi pallon pussiin
kaunis maali totesivat toverit
ja sitä edeltävä harhautus
eivät voineet mitään

kentän laidalla kadunmies
puhisi paitsioksi ja pölvästiksi
ja oli oikeassa: itsestä veistetty patsas
ei lähikuvaa kestä.

Ennen junaan astumista

2010-05-20T12:50:00.004+03:00

Runotorstain aiheena on hassu.

**********

Asemalaituri pitkä
suora kuin lipputanko
tyttöä tanssittaa
enkä ehdi arvaamaan
juna valuu väliin
avaa takkini napit
tekee aamusta hauraan
työpäivästä välinpitämättömän.

Aukikeriytyväajatus

2010-05-13T10:56:00.003+03:00

Pitkästä aikaa osallistun Runotorstaihin. Tämän viikon haasteena on kirjoittaa runo aiheesta "Ainoa mitä voin ajatella".

**********

Tavarat pakattuina kuin olisimme lähdössä
kahvikupin lämpö kaivaa kämmenpohjaa
naapurin sekarotuinen maata

äkkiarvaamatta vihertyy nurmikko
tamppaamista odottava matto
keriytyy auki

Tulinen runo

2010-03-11T21:56:00.003+02:00

Runotorstain 158. haaste on tuli. Raapaisin tulesta alla olevan roihun.

**********

tuli
mitä tuli
paikasta irtaantuivat
tien vapaudessa kolhittu auto ja mies
kattoikkunaan puristetut pilvet
lähtivät liikkeelle kuin maa
jota kitka ei jaksa
kantaa

Kahdeksan säettä

2010-02-04T22:51:00.004+02:00

Runotorstai on palannut lomalta. 153. haaste on vuorossa, ja sen muistutus kuuluu seuraavasti:

"[H]aasteenahan oli kiteyttää jokaisen tauon aikaisen viikon eli 8 viikon tunnelmat aina joko yhteen riviin tai yhteen säkeistöön. Näin ollen runon pituus olisi joko 8 riviä (eli säettä, joiden sanamäärä on jokaisen valittavissa) tai kahdeksansäkeistöinen (säkeistön pituus taas jokaisen valittavissa)".

**********

Kuukausi sitten hän sanoi hei
ja jo sinisten valojen päättymätön hetki
puiden pitkät käsivarret

turhaa, hän lähti kerran eikä enää palaa
vaikka kuinka sanoisi mikään ei muutu niin kaikki

miten istua tyhjässä huoneessa
miten kävellä käytävän päähän, sanoa hei
auto pitää harjata lumesta, ajaa kotiin.

Pysähtynyt

2009-12-10T23:05:00.003+02:00

Runotorstain haastesana on tällä kertaa pysähtynyt.

***********

Kaupungin keskustassa
kauppoja, kirkkaita valoja
ja valolla nopeus

aukion keskellä muovipuu
vieressä laatikollinen kokonaisia
ja päättömiä silakoita

helppoheikki huutaa korvaan
kahden kilon pussin karamelleja
ja hammastahnat päälle

juon pahvimukista pystykahvin
kuuntelen kuusikymppisen sotamuistoja
radion jumputusasemaa

kassakoneet laulavat
kuinka herra on syntynyt meille
teille ja heillekin

neontähti on sen merkkinä
paitsi sitten jos ihmeelliseen
iloon osuu sähkökatko.

Kuu

2009-11-11T13:30:00.004+02:00

Runotorstain 147. haaste on kuu.

**********

Kuu iskee ikkunaan
paikallaan ihmetellyt kärpänen
herää yritykseen
kerta toisensa jälkeen hakkaa
päätään ikkunaan

tunnen naapurini
vaikka emme koskaan tervehdi
seinän takana
kuorsaavan katkonainen hengitys
pitää mielen virkeänä

kärpäsen surina hiipuu
pilvienkin takaa
kuu lävistää ikkunan
mutta en osaa sanoa vieläkö
voimaa on.

Luola

2009-10-29T08:48:00.003+02:00

Runotorstain haaste 146: vuorenpeikojen luolassa.
Tämän kanssa olen lyhyesti laaja.

**********

Totuus on heitetty arpa
varjojen kaikkivalta.

Tie ulos

2009-10-22T12:06:00.003+03:00

Runotorstain 145. haaste: tie ulos.

**********

Ikkunasta näin kuinka kivitalot kasasivat riippansa kadulle, kukkakimput kuolivat syliin ja linja-autot sulkivat ovensa, napin painalluksella liputtivat liputtomuutta ja ajoivat tiehensä jota ei ennen ollut. Oli tullut aika nousta kaivoista ja kellareista, etsiä väline kulkea, tehdä minkä aiemmin olivat kieltäneet. Iloitsin mutta yhden laukun täytin tarpeettomuudella jotta menneen muistaisin. Kun lähdin näin ojien täyttämien heinien huutavan, tauluun maalatut tekopyhyydet kaipasivat mennyttä rahan voimaa, vaihtoarvon herkkyyttä silmänräpäyksessä muuttaa maailma tyhjäksi megafoniksi. Vieressä ladot tanssivat ja vetiset vaot vetelivät viimeisiään. Ikkunasta näin mitä näin ja silmät suljettuani näin liikkeen voiman, näin heijastukseni liukuvan maiseman taakse, näin vielä enemmän.

Rakkaus on ruma sana

2009-10-21T08:53:00.003+03:00

Runotorstai haluaa rakkausrunon ilman rakkaus-sanaa.

**********

Sivujesi laajuus
sanakirjojen leijuvat rivivälit

käsiesi kahvimuki
lämpöaallokon laskokset

lehdet värjäytyvät
yö poraa auki kuluneen taivaan.

Kosto

2009-10-07T15:36:00.002+03:00

Ennen Runotorstain huomisen uutta haastetta kirjoitin pikapikaa runon aiheesta kosto, joka oli haaste numero 142.

**********

Hymyilet kiireesti
juosten maistelet elämää.

Ammun sinut eteeni
hauraiden heinänkorsien väliin.

Huulesi tuijottavat hiljaa
enää et voi muuta.

Tasan

2009-09-27T13:39:00.002+03:00

Runotorstain 141. haasteena on kirjoittaa runo aiheesta tasan.

**********

Nyt päätetään
tästä lähtien kaikki jaetaan tasan
sinulle ja minulle, teille ja meille, yhdessä
vapautetaan maa ahneudesta
kynin, paperein, palottomin puhein tehdään
turhanaikainen turhaksi, luotisuora tie risteykseksi, yhdessä
ruuvataan näkyviin kodin, isänmaan ja uskonnon hanhenmarssi
annetaan se niille jotka sen haluavat ja piirretään
pohjalle näkyvästä arjesta niin kauniita kuvia että niiden
katsominen on mahdotonta, yhdessä
jatketaan etenemistä kunnes rajataan kentältä kuriton kuri
ja järjetön järjestys ettei meidän tarpeen tullen
muuta tarvitse kuin oman mielemme ajatuksia pelätä.

Runotorstain 140. haaste

2009-09-17T15:10:00.003+03:00

Runotorstain haasteena on tällä kertaalyhyt katkelma (tai toteamus) Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko):

"Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja."

Vastaukseni on alla.

**********

Asetan kohdalleen kellon herättävyyden,
näen läpi unettomuuden.

Aamun intomielinen ahkeruus,
lipputangon narun rusentava hakkaavuus.
Maalattujen ikkunanpuitteiden makeus,
välittömän sateen tukeva tahdittomuus.
Kymmensormijärjestelmän kerkeä kaksisuus,
yksikätiseen kolikot karauttava mummous.
Työtuolin takapajuinen haukotuttava taipuisuus,
kahvin voipaisuuden juhlallinen kuvitelmuus.
Matelevan moottorin levollistava etenevyys,
allergikon pöydälle hyppäävän kissan ketteryys.
Kotioven ainaisen avaamisen oivaltavuus,
äkillisen mielenmaltin lavea lempeys.
Sanomalehtiotsakkeiden ponneton sankaruus,
ruohonleikkurin keinotekoinen miehekkyys.
Valtuuskunnan skeittipuistovierailun tärkeys,
vaippaan virtsaavan vanhuksen valittavuus.
Lapsen terävästi harhaileva touhukkuus,
saunassa istumisen alaston sosiaalisuus.
Nuoren käytöstapojen ylistävä kontrolloitavuus,
moottripyörän käsistä lähtemisen pelottavuus.
Maaliin kajoavan jalkapallon tiedottomuus,
nelikätisen psykiatrin kaikkiymmärtävyys.
Näkemisen estävä aaltoenerginen autius,

sohvan säiliön puoleensavetävä magneettisuus.
Katsojan ja elokuvan ehdoton eroavuus,
arkisen onnen patsasteleva päättymättömyys.
Järjestyksen sormeilema herättävyys,
katseen läpäisevä unettomuus.

Kymmenen sanaa

2009-09-10T09:10:00.001+03:00

Kymmenen sanan runo on Runotorstain toiveena.

**********

Pihalla kivet jonossa
kuin kirjat hyllyssä iloisesti
astun auringon halki.

Tutti

2009-08-31T09:59:00.003+03:00

Runotorstain haastekuvassa on tutti. Vastausrunoni nimi voisi olla Eero, mutta jätän runon kuitenkin nimettä.

**********

Äidin kyljessä uneksit sairaalan
vihreän vaateparren

alhaalla puiden keskellä kotitalo
ja tuolla makaa junarata

muistatkohan keintuolin liikkeen
pienen itkunpyrähdyksen

tässä se on
rakennustelineet ikkunan takana

Pitkästä aikaa: runo

2009-07-23T23:09:00.005+03:00

En ole kirjoittanut runoa melkin kahteen kuukauteen. Sitten alkaa miettiä, osaanko vielä kirjoittaa, tiedänkö missä menevät tavurajat, missä seisovat selvästi rajattomat sanat. Eilen aloin naputtaa näppäimistöä sillä mielellä, tiedättehän, että jotakin on ihan pakko saada aikaiseksi. Edes tuhru.

Sain kirjaimia jonoilta näyttäviin asemiin ja päätin asettaa jonot näytille. Ei onnistunut, en muistanut enää blogini salasanaa. Niinkö kauan siitä on? Eilen luovuin julkaisuajatuksesta, kun olin muutamia salasanoja kokeillut. Tänään yritin uudestaan. Taisi olla noin viidestoista yritys,joka tuotti tuloksen. En tiedä, kannattiko sysiä.

Kirjakaupan kiiltävästä ikkunasta
teoria tarjoutui syliin
pysähdyin

laulavan lapsilauman marssi
häiritsi tai ainakin
ajattelin

kysyin haluanko selvittämistä
kaipaavan takkutukan vai syöttötuolin
alta imuroitavan tuntemattomuuden

vastasin kyllä.

Tanka

2009-06-10T21:34:00.001+03:00

Runotorstaissa halutaan tankoja. Tässä on tanko... eikun tanka.

**********

Ruohikko huokaa
jalan painon alla: voi
anna auringon
huutaa kestänhän minä
vielä sinunkin jälkeen.

Ennen - nyt

2009-05-18T09:47:00.002+03:00

Runotorstain 132. haaste: ennen - nyt. Tämän haasteen luonnollisin ilmenemismuoto lienee muutoksen kuvaus. Sellaiseen päädyin eilisten pihahommien jälkeen minäkin.

**********

Valtasit multakasan huusit auttakaa minut alas, kukkulan kuningas. Isän selkä tarvitsee taluttajaa äidin vatsa puhuu puuskuttaa mutta et sinä odota. Määrätietoisesti tartut kottikärryä sarvista laskeudut kansan joukkoon, laupias johtaja. Kaadat kuorman kukkaa orastavaan penkkiin katsahdat laiskaa massaa kiipeät takaisin valtaistuimelle.

Kaksoisolentoniko?

2009-05-09T22:21:00.002+03:00

Runotorstain aiheena on kaksoisolento.

**********

Mies puutarhan tarkoin rajatussa kuvassa ei
tehnyt kertojaäänen kuvailua todeksi
kaiken piti olla helppoa ja
kaikki oli helppoa

ei rikkaruohoja
ei hapsottavia pensasaitoja
ei kiroilua kun osaa valita välineensä
mutta minun pihalleni televisiokamera ei tule

Kotikaupungin naamiaiset

2009-04-30T10:06:00.002+03:00

Runotorstain vappuhenkinen haaste: naamiaiset.

**********

Rihkamasta täytetyn torin laidalla
mereen vetävän joen kaulaa tuijottaa
kolme karvaista kebabpizzeriaa
jokainen annos enintään viisijapuoli
päivittäistavaroiden kultaisen ketjun
vesmakkaa vauhtia ja täpäriä tilanteita
tarjoutuu tukemaan vaakutuspankkilaitos
mitään säästämättä välistä vetämättä
vieressä on voinut kuivata itkunsa
halpoihin kangaspaloihin
jo vuodesta 1935
kiihtyvällä vauhdilla
joki on yrittänyt puhua
suutaan puhtaaksi

Saapuminen

2009-04-21T09:23:00.001+03:00

Runotorstai, aiheena saapuminen.

**********

Tänne tullessani
paikka näytti toiselta
sälekaihtimien välistä
aurinko iski silmään ja äiti
ihasteli pihalla kukoistavia puita
samaan aikaan torilla
vieras täti peitti maailman
sanomalehdellä.

Viole(n)tti

2009-04-14T09:21:00.001+03:00

Runotorstaissa lieni pääsiäisen vuoksi haastesanana violetti.

**********

Hiljainen valo
vähitellen avautuva
aavistus ametistin valheesta

sateen päättymisen ja
uudelleen alkamisen väliin
hukkuva syiden ja seurausten suhde

maksimaalinen
touhuvoima

sanojen juurien takana
loputtomiin jatkuvat
toiset juuret

Tämä on mikä

2009-04-02T11:53:00.003+03:00

Runotorstain 126. haaste on kysymys: Mikä tämä on?

**********

Olemisessa on vaikeutensa jos ei ole paikkaa harrastaa olemista. Lehtien otsakkeet kirjojen päädyt kuvien ruudut pakottavat loppumattomiin rakennustalkoisiin. Pystyyn nousevien talojen seinissä viheltää tilapäinen tuuli ylitsevuotavan juhlan viimeinen virsi.

Et voi sille mitään

2009-03-19T08:49:00.002+02:00

Parin viikon taun jälkeen Runotorstai astuu viikko-ohjelmaani. Tällä kertaa aiheena on Murphyn laki.

**********

Jokainen päivä tarvitsee värssynsä
yksinäisen tylsän pilkkakirveen
et voi mitään sille

jonossa takanasi tuijotetaan
toisiin suuntiin
kaivellaan uuteen asentoon
tummia taskunpohjia

asettumatonta jäistä järvenselkää
et voi sille mitään

yrität ajatella tansseja
joissa hait seinään piirrettyä tyttöä
mutta et pysty muistamaan
saitko hänet liikkeeseen
helskyikö nauru raakkuiko
seisoivatko seinät.

Murtuma

2009-03-02T20:44:00.002+02:00

Runotorstai on tällä kertaa murtumia täynnään. Erästä vuonna 1969 suomeksi ilmestynyttä teosta lukiessani päätin pitää tauon ja kirjoittaa tähän omat murtumani. Tietenkin murtuma on paluu arkeen.

**********

Lehdestä luet mainokset
huomaat tarvitsevasi elämän

kiirehtien etenet suojatielle
törmäät järjestelmään

ennen liukuovia näet
autoilijan nyrkki on merkki

hän ei osaa käyttäytyä
sinä kääntyä takaisin

jonon liikkuessa etenet
hymyilet vieraille

kassan silmä lukee
koneen sydän piippaa

sinä omistat uuden tavaran
elämän.

Draaman kaari ei katkea

2009-02-19T14:56:00.002+02:00

Runotorstain aiheena on draama.

**********

Sinä lähdit ennen kuin tulit
ovi kävi nauramaan

haistatin pitkät ja lepyin

herroittelin itseäni
koska siihen oli mahdollisuus

Täältä tullaan, SEF2009!

2009-02-12T13:38:00.000+02:00

Metsästä

2009-02-11T21:19:00.002+02:00

Ennen huomista vielä edellinen. Runotorstain haasteena valokuva, jonka näet tästä.

**********

Vain kaksi pientä
askelta syvään metsään
ja olet poissa.
Puiden rauhan takana
tuskin pakkoa nähdä.

Moni voisi

2009-02-04T10:20:00.002+02:00

Runotorstain haasteena on moni.

**********

Moni ei ehdi ajatella kahvin tuoksuvan moni kävelee juosten hengittää kaahaten onnistuu istumaan pöydän ääressä tekevinään moni ei tänäänkään kokenut mitään mullistavaa

Moni tottunut olemaan tyytyväinen ruuhkan pakokaasussa moni avaa kotioven moni tasaa hengityksen moni ihmettelee hiljaisuutta moni voisi itkeä moni avaa television moni saa lohtua miettii mitä tehdä kun mitään ei ole tehtävissä

Moni helpottuisi ajattelemalla kahvin tuoksua askeltamalla hitaasti hengittämällä sisään ulos nukahtamalla pöydälle tajuamalla arkisen asian ihmeelliseksi kävelemällä kotiin uutta reittiä huutamalla kotona ilonsa paikasta johon tulla nauramalla päivän sattumuksille soittamalla naapurin ovikelloa huomaamalla kaiken mahdolliseksi olemalla harva

Planeetta

2009-01-25T23:27:00.004+02:00

Runotorstai kaipaa runollista näkemystä planeetasta. Minun "näkemykseni" vääntäytyy jonkinlaiseksi jatkoksi edellisen viikon runolle.

**********

Naapuri kasaa äkäisin liikkein levollista lunta
ikkunan iholla kiristyvän pakkasen kankea hengitys
keittiössä tiskikone puuskuttaa kuin auraa kiskova hevonen.

Sammutan valot nähdäkseni taivaallisen ihmeen
tuijotan kuuta niska jännityksestä jäykkänä
hänen jalkansa käyvät huoneeseen kuin vapaapäivä.

Oikeastaan kovin lähellä

2009-01-21T21:30:00.004+02:00

Huomenna ilmestyy Runotorstain 116. haaste, mutta minä en ole vastannut vielä sitä edeltäväänkään. Mutta onneksi vielä on aikaa. 115. haasteena - tai tässä tapauksessa paremminkin inspiraationa - on katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008). Katkelma löytyy tämän tekstin ainoasta linkistä.

**********

Ei yhtään missään on kovin kaukana.
Siellä vedotaan vieraisiin lakeihin,
vedetään viivoja outoihin karttoihin.
En minä sinne mene, en astu pimeään
sulje perässäni ovea
ennen kuin loppuu saleissa suhina
parketissa telaketjujen rahina.
Ei yhtään missään on liian kaukana,
liian pimeä ja sinä tarjoat taskulamppua.
Lopeta hulluttelu, astu laivaan
hyppää siivelle niin sytytän
kattoon tähdet.

silirimpsis

2009-01-09T17:47:00.003+02:00

Runotorstain vuoden ensimmäinen haaste on lausahdus: "...silirimpsis, sileä tie...". Minä sain aikaiseksi näin sileätä.

**********

Tontin rajalla roskalaari, kertakäyttöisyyden teflontoteemi. Kerran se vielä kieltäytyy syömästä mitä pakotetaan. Astut huoneeseen, tietokone siellä tekee tepposiaan, pölyttää valoon vaihtuvat värit. Niin muuttuvat kotimarkkinat, maailmanpyörä kiertää nitisten, maassa ihmisten massa.

Laakson pohjalla

2008-12-27T10:28:00.003+02:00

Moottori etääntyy
laskee tomu ja tie
tuoksuu taas uudelta
painuu poski asfalttiin
katoaa tyhjä maisema
miksi luulimme
uskovamme on tie
totuus ja elämä
heinäpolku muuttuu
levenee hiekaksi
tasoittuu pieksi
vasemmalta tulimme
oikealle ajaudumme
ohjausvirhe
nousen seisomaan
takana taivaaseen ajavat
vajaat autot

Joulun viettoon Sian nimeen

2008-12-22T22:48:00.005+02:00

Hyvän joulun toivotukseksi molemmille lukijoilleni tarjoen kirjan nimen mukaan mainiosti hetkeen sopivan arvosteluni, joka on julkaistu Hämeen Sanomissa joulukuussa 2008. Pablo Tussetin ensimmäinen romaani, Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua (Sammakko 2006, suom. Einari Aaltonen), oli yksi vuoden parhaista kirjoista. Odotukset toisen Tusset-suomennokselle olivat siis korkeat. Sanoin Sian nimeen -romaanista (Sammakko 2008, suom. Einari Aaltonen) mitä sanoin, niin hyvää joulua.

**********

Epädekkari

Espanjalaisen Pablo Tussetin toinen romaani Sian nimeen jatkaa ensimmäisestä tuttua äkkiväärää tyyliä. Ensimmäinen romaani Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua (Sammakko 2006) oli dekkari, jossa komediallisuus ylittää ratkaisun etsinnän ja jännityksen niin, että paikoin lajirajat hämärtyvät. Sian nimeen on epädekkari, joka laventaa lajirajoja entisestään.

Romaanissa on dekkarimaisen romaanin ongelma, joka myös ratkaistaan. Sulkeutuneen, pienen espanjalaisen vuoristokylän teurastamosta löytyy sikojen tapaan paloiteltu naisen ruumis. Murhan selvittäminen jää kuitenkin vain taustajuonteeksi, kun kolmella eri tasolla liikkuvat tarinalinjat limittyvät toisiinsa. Murhatutkimuksen vedossa ja sen sijaan keskitytään itsetutkiskeluun. Eläkeiän rajalla oleva komisario etsii itseään kulutuskulttuurista ja hänelle läheinen poliisi rakkaudesta.

Päällimmäiseksi henkilöistä jää lopulta komisario, joka yrittää nuortua kulutuskulttuurin pyörteisiin sukeltamalla. Hän ostaa uusinta popmusiikkia, värikkäämpiä vaatteita, nopeamman auton ja leikkauttaa partansa. Komisario on traaginen hahmo, jossa muutokset ovat lähenevän tuhon merkkejä. Tusset on tarkkanäköinen, älykäs sanailija, jonka mielikuvitus yhdistyy laajaan kulttuuriseen tietämykseen hauskasti erityisesti komisarion ja nuoren levykaupanmyyjän välisissä kitkerissä, toisille pilailevissa mutta vähitellen lämpenevissä dialogeissa, joissa eri kieltä puhuvien väliin halkeaa ammottava sukupolvien kuilu.

Tarinankerronnalla sen sijaan on taipumus jumiutua hitaaksi, turhalta tuntuvaksi yksityiskohtien kuvailuksi. Sitä kuitenkin korjaavat henkilöiden yllättävästi livauttamat kirkkaat havainnot. Esimerkiksi New Yorkin vilinä näyttäytyy länsimaisen ihmisen ja nykyajan vääristymänä, jossa rauhallisuus on arvotonta: ”Kuten aina, ihmiset hänen ympärillään näyttävät tietävän tarkalleen, minne ovat menossa, ja he tuntuvat myös päättäneen päästä sinne mahdollisimman nopeasti.” Ehkä tarinan hitaus pyrkiikin vastustamaan kiireen imperatiivia. Muutenkin Sian nimeen sisältää yhteiskunnallisia kaikuja, sillä murhaa piilotteleva pikkukylä omituisine tyyppeineen on kuin pienoismalli hierarkkisesta yhteiskuntajärjestyksestä, jossa on yksi päällikkö ja mystifioivalla pelolla muiden alistamisessa merkittävä asema.

Einari Aaltosen ilmeikkäästi suomentama Sian nimeen on lopussaan avoin ja kerronnallisesti niin haahuileva ja ratkaisun löytymisestä huolimatta ongelmansa unohtava, että sitä voi nimittää epädekkariksi. Vain yksi asia jää häiritsemään. Tavan mukaan kolmannen persoonan kertoja puhuu totta, mutta nyt asiasta ei lopulta voi olla varma. Häilyvyys on tuttu keino, mutta osa minusta tuntee tulleensa huijatuksi, eikä se tunnu mukavalta, ei varsinkaan siksi, että lopun kiemurtelu tuo muuten kelvolliseen romaaniin teennäisen vaikutelman.

Jaa mee toivootam...

2008-12-20T12:53:00.002+02:00

Runotorstai haluaa joulun alla 113. haasteessaan lämpöä. Siihen sanon: ei oo, ei tuu, ei tipu lämpöö enkä sano juu... tai jotain sinne päin.

**********

Tähän päivään ei
osunut hengitettävää sanaparia

muovikuusen neonloiste
kalpea aavistus

marketin joululaulut
opittu järjestys

painetun sanan päättyessä
sanojen painottomuus alkaa

viimeisillä voimillani
kirjoitan seinäpaperiin naulan

siitä voitte ottaa takkinne
ja poistua.

Kuka? Mitä? Hä?

2008-12-17T22:12:00.003+02:00

Yksin istumisessa on se hyvä puoli että ei tarvitse puhua eikä kukaan vaadi kuuntelemaan. Hetken olet sinä. Sitten sinut katkaisee koputus. Tyhjän ikkunan nielu lepattaa avoimena kuin polttopuiden viereen katkottu ruumiisi. Nouset seisomaan nähdäksesi tielle. Et pysy pystyssä. Mikä se oli. Kuka se oli. Kenkäsi nauravat. Äkkiä haluaisit puhua mutta kauhuksesi joudut ajattelemaan.

Tästä hetkestä

2008-12-16T22:08:00.002+02:00

Yhteiseksi hyväksi naamioidun päätöksen nojalla läheistä sokeritehdasta rummutetaan maan tasalle. Naapurin mopotuunari kaasuttelee edestakaisin umpikujaan päättyvää tietä. Kuistin ikkunassa pendolino rätisee. Vinyylillä neula hypähtää sanojen yli. Poika ei ota nukkuakseen. Isän yskä hakkaa. Moottoritielle sortuu kallio. Jossain tietokone hurisee. Jossain tietokone ei hurise. Päätöksen noja katkeaa.

Sanoja olkoon täysi sinun maljasi

2008-12-12T09:47:00.002+02:00

Runotorstain 112. inspiraationa on seuraava tekstikatkelma:

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Emma Juslin: Frida ja Frida (Teos 2008. Suom. Jaana Nikula).

**********

Pakkaslause muuttuu vedeksi
sanojen saastunut jäätikkö
emme sille mitään mahda
aurauskalusto seisoo hiekassa
nojaa hylättynä seinään
joku päättänyt ennen meitä
tuuli tulee ja lumi
kiteinen vain hetken.

Kettu juoksi yli järven

2008-12-10T22:34:00.003+02:00

Tässä on arvioni Pekka Piirron runokokoelmasta Kettu juoksi yli järven (Wsoy 2008). Arvio julkaistaan tai on jo julkaistu Hämeen Sanomissa.

Miksi meillä on kiire, kiire, kiire?

Pekka Piirron (s. 1935) yhdestoista runokokoelma Kettu juoksi yli järven ihmettelee nykyihmisen kiirettä. Ihmettelyn kohde ei ole uusi, mutta ajankohtaisen aiheen johdonmukainen käsittely sekä sisällön että runojen muodon tasolla kietoo pauloihinsa antamalla mahdollisuuden ”levätä edes hetken/ kaikesta mitä tapahtuu ja useimmiten kovin äkkiä”.

Ensimmäisessä runossa tempoilun kuljettama mies levähtää ”pää käsien välissä”, kunnes taas ”jostain kaukaa kuuluvat Appassionatan myrskyt”. Viittaus Beethovenin myrskyisään pianosonaattiin johdattaa hienosti kokoelman esille lastaamaan nopeusvaateen ja yksisilmäisyyden tuomioon. Kokoelma onkin tiukka mutta ei armoton.

Aiempien kokoelmien kreikkalaisuus on taas esillä, mutta ei rasittavana pakkona, mikä on hyvä, sillä filosofisuus tihkuu Piirron lämpimässä, humoristisessa ja hiljaisessa runoudessa läpi ilman viitteitäkin. Kokeneen runoilijan syvä rintaääni rakentaa runoista rauhallisia ja keveitä, vaikka aiheen kosketus on raskas sekä yksilöllisesti että yhteisön tasolla. Sanan ja sanonnan ristiriitaisuus laajentaa runon merkityskentän ihailtavasti ja yllättävästi. ”Mihin ihmisillä on aina kiire kiire ja kiire/ hoppu ja hoppu hops hops kuin hätä olisi totta”. Piirron runoilla on kyky saada ymmärtämään jotakin enemmän, mikä ei ole aivan tavallista.

Runojen perusta on tarkoissa arkisissa havainnoissa, jotka levittäytyvät rinnastamalla tai törmäyttämällä ihminen ja luonto toisiinsa niin, että ihmisen temmellys näyttää naurettavalta ”Viisaus siellä viihtyy siellä missä/ heinäsirkat korkealle hyppii”, runon minä toteaa luontoa ylistäen Henry Thoreaun hengessä. Luonto näyttää ketun jälkineen toistuvasti olevan viisaampi kuin vauhdin ja ”näyttelemisen” yhteiskunta, jolle runoissa annetaan isän kädestä. ”Jos levottomuus taas kulkee liian kauan vieressäsi/ lyö sitä kepillä päähän pikkuinen piski se on ja laiha”.

Kokonaisuutena kokoelma on hahmoton, mutta sen voi katsoa nyt myös eduksi, sillä kiireen hallitsema aika tarvitsee myös jäsentämätöntä, kohteensa mallista kokoelmaa. Nyt tätä tukee oivaltavasti myös Piirron poetiikalle ominainen runojen poukkoilevalta tuntuva säejako ja välimerkittömyys, joka sekin liitetään kiireeseen, kun ”heittomerkkikin pelästyi pensaan taa/ muut välimerkit seurasi perässä”.

Piirron runot ovat avunhuutoja, joista on ammennettavaksi nykyajan markkinaliberalismin negatiivisiin lieveilmiöihin. Tämän päivän toden sijasta kokoelma pyytääkin lopuksi uskomaan runouteen. Näiden puhuttelevien runojen jälkeen pyyntöön myöntyminen on helppoa.

Muistaakseni

2008-12-04T23:10:00.003+02:00

Runotorstain aiheena on 6.12.

**********

Horisontti rakentaa taloihin uusia kerroksia, nostokurjen hyttiin unohtunut valo. Päivä ennen Suomen itsenäisyysjuhlaa Neuvostoliitto tiedottaa ettei se osallistu Kansainliiton Suomea koskevaan kokoukseen koska ei koe uhkaavansa. Karjalasta lähdetään ennen syyspäiväntasausta eikä kukaan enää nuku kunnolla. Isoisä ei suostunut muistelemaan, lihakset surkastuneina hän vain katseli ulos kranaatin sirpale päässään. Näytin valokuvia sotapoikien taisteluleiriltä, hän itki, iso mies, mutta katsoi sisukkaasti viimeiseen kuvaan ja hengähti huokaisten kuin olisi pitkästä aikaa ottanut pojanpoikansa polvelleen ja ajanut körökörökirkkoon. Kentällä katselen koneiden nousuja ja laskuja, puhallan saattajan korvaan sanat jotka vieraasta kielestä opitaan heti kirosanojen jälkeen. Suussa kihelmöi venäjän vaikutus. Maa on märkä, heijastaa tuttua kuvajaista.

Lasinen maailma

2008-12-01T09:25:00.003+02:00

Runotorstain haastesanana on lasi.

**********

Tällä tiellä liian pyöreä piirileikkiin
liian kulmikas kulmaan

tällä tiellä oppinut noudattamaan ohjeita
harjaamaan tukan ja pukeutumaan hallitusti

tällä tiellä puolustusmekanismi iskee
asiasta joka ei edes ole asia

tällä tiellä omistamme, hallitsemme ja teemme
itsemme näkyväksi tai emme ole

tällä tiellä käsittämättä miksi emme ymmärrä
miksi maailma on vino

miksi poljemme kaasun pohjaan ja ohjaamme
miksi matka jaloista jalkoihin päätön polku.

Runotorstain 109. haaste

2008-11-22T14:44:00.003+02:00

Runotorstai tarjoaa tällä kertaa inspiraatioksi tekstikatkelman Douglas Couplandin Eleanor Rigbystä (Sammakko 2007). Tämä on ollut iloinen päivä. Sen ja aikuisten kiirettä ihmettelevän katkelman yhteys johti mielessäni seuraavaan...

**********

Me olemme täydellisiä teemme kaiken oikein
niin nopeasti että emme edes tajua tehneemme.
Olemme asuneet kaksikymmentä vuotta samassa paikassa
nähneet ikkunasta vieressä avautuvan puiston.

Tänään uskaltauduimme puistoon emmekä tiedä kannattiko
näemme lasten pelaavan palloa ja koirien nuuhkivan ilmaa.
Istuimme penkille keskustelemaan tulevaisuudesta
emmekä halua lähteä pois.

Asetelma

2008-11-13T13:22:00.002+02:00

Pienen tauon jälkeen Runotorstai pyytää nostamaan asetelman pöydälle.

**********

ei kai paikallaan istuminen
niin vaarallista ole ettei pysähtyä voisi
vain vähän kuvittelemalla
juna halkoo kosteina kumpuavia nummia
mäkiset tiet, pensasaitojen ympäröimät
kivitalot kiertävät ja humina
puiden kauas katsovat latvukset
nykäisevät hereille
kyllä kai paikallaan juokseminen
niin vaarallista on ettei jatkaa voi
luomet raollaan taivas hieroo junan kylkiä
kädet roikkuvat pilvien välistä
vain vähän kuvittelemalla

Muisti on pettävä silta

2008-10-25T14:46:00.003+03:00

Runotorstain haasteena on kuva, jolle on annettu nimeksi "Silta nykyaikaan". Tällä kertaa runoni yhteyteen liimautuu pitkästä aikaa valokuva.

**********

Ajattelen häntä kun
aamuaurinko tunkee pöydälle
puen sanoille vaatteet ja
sysään liikkeeseen

hän lähti
aamulla ennen kuin heräsin
jätti pöydälle tyhjän paperin
tarinattoman elämän

Nuora ja tanssi

2008-10-21T11:19:00.003+03:00

Runotorstai: suomalainen nuorallatanssi.

**********

Terveyskeskus suljetaan
sairastuminen on kielletty
nosturituotanto pysähtyy
kukaan ei halua kiivetä korkealle
kauppa kiskoo
ruokapakkauksiin varashälyttimet
ilmaisjakelussa hymyilevät
naamat turvaavat haluamansa
pääkatu muutetaan yksisuuntaiseksi
katuvalot sammutetaan
kirjastoautoon ei ole varaa
ostaa polttoainetta
ilmastopaketti jumittaa
talouden rahisevat rattaat
työntävät laiturilta
lastenrattaat rullaavat
ilman työntäjää joki virtaa
tuulen suuntaan

Lautasten laskeuduttua

2008-10-09T14:42:00.003+03:00

Runotorstain haasteena on kuva.
Vastaukseni on tällä kertaa lyhyehkö.

**********

Lautasten laskeuduttua
oikeutettuna odottamaan ruokaa
tajuaa välineen olevan viesti.

Naapurin pihalla paistettiin
taas possu tuulikoneen edessä
jätettiin lautaset levälleen.

Kiltti

2008-10-02T10:09:00.003+03:00

Runotorstain aiheena on kiltti. Ajattelin, että tässäpä on hyvä sauma kirjoittaa miehisen hameen saumoista. Päätin kuitenkin kirjoittaa jotain muuta: päätin jatkaa edelliseen haasteeseen kirjoittamani runon teemasta.

**********

Sairaalassa isä ja poika katsovat formuloita ja kiroavat
saksalaisen varmistunutta mestaruutta koska niin kuuluu tehdä.
Kuin ei huomaisi poika huomaa isän liikuttuvan, tulevan isäänsä joka
viimeisinä vuosinaan itki jokaista televisioitua palkintojenjakoa.
Sängyn laidalta poika tähystää ikkunaa, kiroaa sadetta ja polkupyörää.
Kattojen kutsuvat viivat tivaavat oletko täällä
koska niin kuuluu tehdä.

Salaisuus, joka jäi kertomatta ja jää edelleen

2008-09-25T12:19:00.003+03:00

Runotorstain haasteena on katkelma Joona Kivirannan runosta 'Paluu':

Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta - - - .

Katkelma on mukavasti inspiroiva, vaikka se ajatuksen tummiin vesiin suuntaakin. Onneksi tummuus tarkoittaa aina myös valoa.

**********

Pyörittelin haarukkaa lautasella
halusin kasvaa isoksi ja vahvaksi, totella
pöydän toisella puolella tuijottavia silmiä
jotka sanoivat ei ruoan kanssa leikitä
tai syömisestä on leikki kaukana.

Käytyämme vessassa autoin henkselit olalle
takin päälle ja kengät jalkaan
ravintolassa kannattelin käsivarresta istumaan
ja pienin metsästäjänleikkeen
suupaloiksi kuin lapselle
radio lauloi myrskyn jälkeen tulevan poutaa
vastapäätä annospalojaan mutusti
ruokahaluinen mies, syksyn kuulas kirkkaus
harmaissa hiuksissa.

Pihalla pelaavat taas putoilevat lehdet
mutta kenellekään en kerro mitä näin kun näin
hartioiden kumaran kaaren heijastuvan pöytälevyyn
kun olin itse jo syönyt ja hioten hengitin
raskaiden silmien lämmintä usvaa.

Helppoa

2008-09-18T08:48:00.002+03:00

Runotorstai haluaa tällä kertaa (haaste nro 102) jotakin helppoa. Saamansa pitää. Tässä on tehtävä.

**********

Juokse tielle ja hyppää

loikkaa koiranputkea kasvavan ojan yli

jätä majasi äläkä pelkää

ei sinne kukaan halua mennä

juokse tielle, kiirehdi

autojen jylyn suuntaan ja huuda

huuda niin kuin huutaa metsä

kun sitä kaadetaan ja pilkotaan

kun sitä poltetaan

kun se jätetään yksin.

Ajatustelua

2008-09-11T22:00:00.002+03:00

Runotorstai on ajatuksia täynnä.

**********

Aamulla ajattelen yhteistä lähtöä
työpaikkoja ja leikkipaikkoja
taloa, seiniä, lattiaa, kattoa
natisten kuljettavia portaita
ennen kuin avataan ovi ja suljetaan.
Pyörän selässä ajattelen ruumiissani
lainehtivaa vettä
veren vankkoja virtoja
repaleisia pilviä
joihin päivittäin katoamme.
Alamäen viima ajattelee
poskilla riemuiten
kuin rukiinen kitarasoolo
lapsen puurohymy aamiaispöydässä.
Tietokoneen edessä
ajattelen häntä työpaikallaan
vastaamassa puhelimeen
neuvomassa, syömässä lounasta
kääntämässä kieltä
ja höpisemässä niitä näitä
kauniilla suullaan.
Ennen kotiinlähtöä ehdin
ajatella suoraa runoa
konstailematonta lapsen naurua
kun isä on vetänyt kalsarit päähänsä.
Ylämäen hiessä ajattelen
kaipaavani kotiovea
sen takana olevaa kenkätelinettä
pönttöuunin hehkua
lapsen iloisia askeleita
häntä kertomassa miten
päivä oli mennyt.
Tätä kaikkea ajatellessani
ajattelen enkö voisi
olla onnellinen.

Myrsky

2008-09-04T09:13:00.001+03:00

Runotorstain sadas haaste on myrsky.

*****

Ikkunan edessä levoton puu
märän tuulen piiskaana parkkiintunut kuori.
Tietä rullaavan nuoren on kuolema tai palaaminen kotiin
mikä on sama asia. Puu raapii ikkunaa
käsivaralla heiluva kuva tekee haltioituneeksi.

Valheellinen ihomme

2008-08-28T12:22:00.003+03:00

Runotorstain haaste numero 99: iho.

*****

Vedetään mutka tuohon
mitä muutamasta millistä
rajat on piirretty pyyhittäviksi
teroita vain kynäsi
kaada aidat ja polta kartat
hävitä jälkesi
jotka jo huomenna lupaavat
ohjata harhaan

tässä maailmassa
iholle on pakko päästä
näkyä ja näyttäytyä
pedata sänky siistiksi
polttaa talo ja paeta
puun alle

nojaa kosteaan kaarnaan
anna hengityksen tasaantua
kääri hihasi ja seuraa suonta
näetkö mihin asti juuret yltävät
näetkö tähtäisitkö, painaisit
lipasinta, näetkö
oletko sinä mikä luulet
olenko minä

Anna anteeksi itsellesi

2008-08-25T22:43:00.002+03:00

Haluat valoon
mutta kuka käskee
tyytyä siihen pöytään
mihin mahtuu
nosta kätesi ja käy
uima-altaan kulmassa
on kulmikkaampaa
ponnun päästä
hieno näköala
pohjaan maalatut
kivat aaltokuviot
nousu- ja laskuveden
kestävä baarijakkara.

Kaulaa myöten
tuijotat naapurin
iloista ikkunaa
odotat itseltäsi
hyväksyntää
jota et pysty
myöntämään
yrität kurkottaa
aurinkoon
ottaa pyyhkeen
nousta ja kietoutua
katseen lämpöön
altaaseen
antaa hukkua osien
joita et halua
pitää.

Keskeneräisyys

2008-08-21T10:23:00.003+03:00

Runotorstai on palannut kesälomalta. Syyskauden ensimmäinen haaste on keskeneräisyys. Tässä teille keskeneräisyyttä.

*****

MONTA KILOMETRIÄ TÄÄLTÄ

Partamies raahaa poikaa hihansuusta
sade piiskaa, valo balsamoi
pieneen päähän paikan
johon ihmiset huomenna tulevat
juodakseen pullollisen verta
toisen hikeä
sinun edestäsi vuodatettu

taulumaisema
ritariratsujen kavioiden karu kopse
benediktiiniläismunkkien sepittämä muisti
nurmettuneen nupulakivitien ratkoma
nummien syli
rauhaton

koska sinä lähdit etsimään rauhaa
toteutan yksin arkipäivän
äänetöntä vallankumousta
päätän tehdä rästissä olevat työt
jotka jäävät tekemättä
koska seuraan kulkuasi
uutislähetyksistä ja sääennustuksista
ihmissuhdesarjoista
jalkapallo-ottelussa maalivahdin ilmeestä

kakki käy
kiviseinien ja kentän rajojen sisällä
säännöt yksinkertaisia, kuninkaita on yksi
samoin lakeja mutta
maailman painot ja mitat kuten sovitaan

ehkä odotat sitoutumispelkosi hellittävän
torin kangaskojussa
iäkäs rouva sanoo tähtien asennon
olevan juuri oikea, elämän muuttuvan heti
palatessasi sen luo jota rakastat
ehkä uskon ensimmäisen kerran ennustajaan

kun porraskäytävän oven takaa katsoin lähtöäsi
olisin jo silloin voinut kertoa että kaikki käy
maa ja taivas aina pari, välissä vain tuuli
kiveen kirjoitettu.

Pensseli heiluu

2008-08-18T22:52:00.000+03:00

Täytyy maalata seinään uusi väri
voidakseen sanoa
seinän tarvitsevan uuden värin.

Muutos

2008-07-15T22:52:00.002+03:00

Talo nousee
kivisille jaloilleen
natisten vaatii
uutta naulaa portaisiin
paperia pintaan.

Kellarikerroksessa
kirjat valittavat
haluavat astua laatikoista
uuteen maailmaan
joka ei ole muuttunut
miksikään.

Sattumaako?

2008-06-16T12:24:00.002+03:00

Runotorstain 94. haaste on sattuma.

**********

Sinut raahattiin pois pellolta, pois hiekkatien pölyävältä penkereeltä. Joku kiirehti sanomaan tuossa on nurmikko älä tallaa sitä vaan katso, tuohon on kasvava asfaltti joka pelastaa polttaa jalat kuten on tarkoitettu jotta ostaisit kengät tai mieluummin auton. Sattumaltako näin paljon kurjuutta ja kaihoa, näin paljon arkaa ahdistusta, sattumaltako kiikkeriä kalsareita ja kireitä kauluksia, hellittämättömiä hihansuita ja halaamattomia käsiä. Sattumaltako hevon paskat ja kissan viikset. Unohda mainosten selitykset ja tee pimeässä pöydässä kyhjöttävälle kaupungille palvelus, pysäytä tämä kulutuksen matalahiilihappoinen hetki, hyppää vetten päälle, juokse ja vapauta suusi sisäänpäin kääntyneen huudon hilpeys.

Pallo, inhimillistäjä

2008-06-10T11:50:00.001+03:00

Runotorstain 93. haaste on inhimillinen tekijä.

**********

Pallo,
lajien synty
markkinat, taito, teatteri
voitto, tappio, viimeinen taistelu
lupaus meidän maallisten
pelastuksesta,
valosta.

Jo joutui armas aika

2008-06-04T19:51:00.003+03:00

Runotorstain haaste... juuri ennen huomenna ilmestyvää uutta: "Jo joutui armas aika..."

Anna edessä kaartuvan tien soida
käske kitaroiden räkärakettien vinkua
syötä vastustajalle hikinen haara-asento
karvaan kalkin ruosteenvärinen jämä.
Ota askel eteen ja huuda nurmi taipuisaksi
kosketa pilven takana piilevää aurinkoa
hivele taivaan kuumana käyvää poskea
sen kaaren tunnet vain sinä
ja rokkenrollmelodi.

Kakkonen

2008-05-22T11:03:00.002+03:00

Runotorstai (ja muut torstaiblogit) täyttää tässä kuussa kaksi vuotta. Niinpä haasteena on tällä kertaa kirjoittaa runo aiheesta 2.

**********

Järkemme
leikattu nurmikko
haravoimaton, sisukas
kuokan päässä
tarjotusta vastauksesta.

Näemme
tuosta alkaa valo
ja valitsemme vieraan
ollaksemme
me.

Ihminen on hieno keksintö

2008-05-15T13:35:00.004+03:00

Tällä kertaa Runotorstain aihe, joka on jo numero 90, on ajankohtainen. Syynä on runon alla oleva kuva: blogiyhteisö BlogCatalog haastaa kaikenmaailman bloggaajat kirjoittamaan ihmisoikeuksista tänään 15.5.2008. Tarjoan runoni kekoon.

**********

Sanakirjassa
ihminen todetaan
varsin pitkälle kehittyneeksi
älylliseksi olennoksi.

Ihminen osaa
tuntea vapauden
ja alistua byrokratiaan,
uskoa itseensä
ja suureen johtajaan,
sytyttää innostuksen
ja kirjarovion,
sulkea silmänsä levätäkseen
ja ollakseen tietämätön,
tyytyä siihen mitä on
ja vaatia koko ajan lisää,
ajaa autoa
ja omia etujaan,
sanoa kauniita
ja tarkoittaa pahoja,
hypätä seivästä
ja seivästää,
heittää keihästä
ja keihästää,
ihannoida maaseutua
ja viihtyä kaupungissa,
olla vaihtoehtoinen
ja suvaitsemataon,
lukea historiasta
ja olla ottamatta opikseen,
esittää tasa-arvoista
ja sanoa ämmä ja neekeri,
tietää rajansa
ja ylittää ne kursailematta,
kasvattaa puita
ja kaataa metsiä,
suojella eläimiä
ja tuhota lajeja,
esittää pakolliset tarpeensa
ja uuden alistusohjelman,
kaivaa itselleen ojaa
ja toiselle hautaa,
lanata maan voittoisaksi
ja tökkiä pientä palloa reikään,
lentää viikoksi Intiaan
ja huolestua ilmastonmuutoksesta,
sitoa kiinni kengännauhat
ja viuhkamiinat,
pakastaa ruokansa
ja sydämensä.

Ihminen
älykäs olento
osaa
takoa rautaa
ja naapurin naamaa,
tarttua aseeseen ja kaivata
liipasimen kosketusta
vaikka eilenkään
se ei tuntunut
hyvältä.

**********

Nainen katsoo ikkunasta

2008-05-12T11:23:00.003+03:00

Runotorstain innokkeena on tällä kertaa Henri de Toulouse-Lautrecin maalaus,
jossa nainen nojaa jöytään ja katsoo ulos ikkunasta.
Innostuin kovin yksinkertaiseen.

**********

Kun katsoo kauan
samaa pidäkkeetöntä
pihapiiriä, ei
voi olla varma missä
minä alkaa ja päättyy.

Taistelu

2008-05-02T12:07:00.003+03:00

Runotorstaihin aatteen paloa.

*****

Auringon tuupertamalla asfaltilla
punalippu tanassa juokseva
nuori mies oli saavuttaa
toverinsa.

*****

Edelliseen sopivat biisit löytää tästä.

Hereillä?

2008-04-28T09:30:00.003+03:00

Mies nukahtaa kesken päivän
kaikki on hyvin

talon takana
tuomet taipuvat taivaaseen
veri pakenee käsistä

mies ihmettelee
eikö yö jo tule

Kotimaisuus

2008-04-24T09:01:00.005+03:00

Tällä kertaa Runotorstain toiveena ovat kotimaisuutta käsittelevät runot. Runon perässä on kuva, joka huokuu sekä kotimaisuutta että kotikutoisuutta. Kuvan nimi voisi olla vaikka "Isä ja poika".

**********

Tien epätasaisuus jalkapohjissa
olkalaukun pakottava paino, kevyttä
uudelleen filmatisoitua komediaa

että tätä taas

pilviverkon vääjäämätön liike
tuulen hauraat viivat
peltojen tasalatvaistavat sarat

traktori mouruaa ohi

hetkellisesti
valo siivilöi mullasta
yhteisen kertomuksen.

Nykyrunon kieli haiskahtaa

2008-04-18T14:20:00.003+03:00

Runotorstai kaipaa tällä kertaa rappion estetiikkaa.

**********

Ehkä olen muuttanut,
mainosteippien väli paljastaa vajonneet
ylätaloiksi kutsutut
kauan sitten alatalojen jatkeeksi sopeutuneet
kauan sitten
operoitua polvea kolottaa,
linja-auto kiihdyttää pysäkiltä
henkilöauton eteen
jarruttaa runokirjan lattialle
(jos en olisi sisukas)
siellä sen pitäisi olla jo

ymmärtä mättö
mäksi kiivas
tuneen maho]
n }lehmä
n...}

ei voi tietää mitä mikin tarkoittaa
mutta jos huomenna sataa
tiedän vanhenneeni

Mahtaneeko sittenkään vetää?

2008-04-16T13:28:00.003+03:00

Viime hädässä vastaan haasteeseen. Viime torstaina annetun Runotorstai-haasteen mukaisesti kirjoitin runon, jolla on kirjan nimi. Kolmesta vaihtoehtoisesta nimestä valitsin Eeva Joenpellon kirjan idioottimaisen nimen "Vetää kaikista ovista". Eeva-tätihän harrasteli tuollaisia hassuja nimiä Lohja-sarjassaan, josta jokaisen oven veto on otettu, oikein urakalla: Sataa suolaista vettä, Eteisiin ja kynnyksille, Kuin kekäle kädessä. Dippaadai. Ja dippaadai. Vesille venosen mieli, kynnyksille kynsikkään kieli.

**********

Salkut nousevat portaita

siististi laskeutuvat puvut

ikkunoissa uteliaat päät

kaikista ovista näät

kukaan ei tiedä mitä tehdä

ullakko umpeen tikattu

Way to go...

2008-04-03T12:43:00.003+03:00

Tässä on runo Runotorstain tarjoamasta aiheesta, joka on mörkö.

**********

Kaupunginjohtaja tuijottaa
puolentoista miljoonan aukkoon
hypistelee silkkisolmiotaan ja karsii
kulungit minimiin.

Esityksen mukaisesti poliisia ei enää ole
tulipaloja ei saa sytyttää tahallaan
eikä nastoilla ajella leutona
talvena.

Terveydenhuoltopalvelu siirretään
suuremman kaupungin kanssa solmitun
sopimuksen mukaisesti paikkaan
johon sairas ei jaksa lähteä.

Pankit pakenevat
postit muuttavat kauppoihin
kaupat tyhjenevät ja apteekit
vaativat lisää tuloja.

Voiko mikään enää pysäyttää meitä
voiko mikään enää kaataa kaupunkia
jonka hulluus on kuolleen hulluutta.

Poika ja traktori

2008-03-20T10:39:00.003+02:00

Traktori rullaa räsymattopeltoa
mustunut katto toteutumaton taivas

kaikki on mahdollista sanovat ne
joille kaikki on mahdollista.

Poika kiipeää grammarin päälle
tähyilemään tiluksiaan

itäinen nurkka olisi vielä käännettävä
katto maalattava, avattava ikkunat.

Kukas se siellä?

2008-03-20T10:00:00.001+02:00

Hämmennyksen hetki.

Kuvallinen ja sanallinen heijastus

2008-03-13T08:56:00.003+02:00

Runotorstain 83. haaste on heijastuksia. Pitkästä aikaa asetan runon alle kuvan. Sen on napannut viime syyskuussa poikani vähän ennen kuin hän täytti puolitoista vuotta.

*****

TURVA

Tämän hetken tahdon

korjata

hiljainen digitaalikamera

television päältä

sohvan silmien väliin

pysyvä, virheetön

kuva

Suomalaisen elokuvan festivaali 2008

2008-03-12T14:49:00.003+02:00

Suomalaisen elokuvan festivaali järjestetään Turussa tänä vuonna jo 17. kerran. Huhtikuun 10.-13. päivä kotimaista elokuvaa lähestytään kolmen suuren teeman kautta. Teemat ovat Anssi Mänttärin tuotanto, vuosi 1918 ja Tauno Palo, jonka syntymästä tulee ensi lokakuussa kuluneeksi sata vuotta.

Elokuvaesitysten lisäksi jokaiseen teemaan festivaalissa liittyy taustoittava tapahtuma. Anssi Mänttärin tuotannosta ohjaajan itsensä kanssa erityiseen tilaisuuteen saapuu keskustelemaan Mänttärin pitkäaikainen työtoveri Heikki Katajisto. Vuotta 1918 ja Tauno Paloa molempia käsitellään seminaarissa: vuoden 1918 ja elokuvan suhdetta valottavat Onnimanni Liukkonen, Jari Sedergren ja Seppo Rustanius (torstaina 10.4.) ja Tauno Palosta puhuvat Kimmo Laine, Lauri Meri ja Anu Juva (perjantaina 11.4.)

Tässä alla on festivaalin tämänvuotinen juliste. Festivaalin ohjelmasta ja muusta festivaaliin liittyvästä saa lisätietoja festivaalin www-sivuilta, jotka päivittyvät vähitelleen lopulliseen muotoonsa.

Suomalaisen elokuvan festivaali

Lista lähtee tästä

2008-03-06T14:51:00.003+02:00

Runotorstain aiheena on tekstikatkelma Erlend Loen teoksesta Supernaiivi (Suom. Outi Menna, Like 1998).

"Istuudun penkille tarkastelemaan listaa. Arvioin sitä pitkään. Lista on rehellinen. Olen tyytyväinen siihen. Kenties etsimäni esine on olemassa, kenties ei. Se ei ole kovin tärkeää. Mutta lista on tärkeä. Sillä huomiolla on minulle merkitystä. Se on todella arvokas."

Intouduin seuraavaan:

SOMMITELMA MUUTTUVASTA LISTASTA

Taulussa tyttö ja poika suutelevat, lehden kannessa näyttelijä halaa koiraa, vakuuttaa olevansa kaltaiseni. Onpa elämä ihanaa. Ajattelen huutaa ajatukseni julki, valkoiselta ikkunalaudalta Lenin nyökkää kaiken olevan mahdollista. Pitäisi olla iloinen mutta asento ahdistaa niskaa. Poika kävelee viereen, vaatii rakentamaan palikoista torneja, hiekasta kakkuja, lumesta ukon voidakseen ne hajottaa syytä vielä tietämättä. Pitäisi olla iloinen.

Valinta ei ole mahdollinen

2008-03-03T11:02:00.002+02:00

Runotorstai: aiheena valinnan vaikeus.

*****

Häikäiseviin risteyksiin
osoitettu käpyjä potkimaan,
vapaaehtoisesti valjastettu
keräämään risuja
toisten tarkoituksiin.
Sanomme mitä he sanoisivat,
syömme mitä he söisivät,
ajamme asioita
niin kuin he ajaisivat.
Unen päässä iho
kiinni heidän ruumiissaan
silmässä neulan silmä
jalkojen fysiikassa
vieras halu.
Tulisimmeko kuten he,
katoaisimmeko
kuten he kirkkauksiin katoavat
vai valitako uni,
tien päässä seisovat
uudet periaatteet
kävyt ja risut.

Rajoja rikkomaan?

2008-02-21T08:55:00.003+02:00

Tällä kertaa Runotorstain aiheena on ilmaus Jotain rajaa! Tässä maailmassa kaikki asiat toimivat joissain rajoissa, muuten ne eivät toimisi. Joka paikassa on rajoja. Toiset niistä ovat konkreettisia, toiset symbolisia. Rajat ovat vaatimuksia ja haasteilmaisun kaltaisia hajotuspyynnön tai -vaatimuksen sisältäviä huudahduksia. Kaiken muun tapaan myös runo tarvitsee rajansa, jotta olisi jotain, minkä rikkoa. Tosin rikkominenkin muuttuu nopeasti rajalliseksi. Pelkkä rajan rikkominen ei kuitenkaan milloinkaan riitä sisällöksi. Ei tietenkään.

*****

UUTINEN

Tuhotulva
lysähtäneet asumukset
parkkipaikoilla kelluvat
katalogihuonekalut
turisti
odottamassa
kotiin lähtevää konetta
puhumassa
veden vaikuttavuudesta
silmään.

Runo maalauksesta

2008-02-17T18:12:00.003+02:00

Runotorstain 79. haasteena on Paul Cezannen maalaus "Mädchen am Klavier" (n. 1866). Vastaukseni haasteeseen on tässä:

Tässä kuluneessa huoneessa
[siis tässä maalauksessa]
soitan pianoa
yksinäisessä kohinassa
kosketus

PIM
PIM
PIM

tässä ikivanhassa huoneessa
[siis tässä maalauksessa]
ystävä painelee selkäni takana ristipistoa
yksinäisessä loputtomuudessaan
kosketukseni

PIM
PIM
PIM

tässä mustassa päivässä
[joka siis on tässä maalauksessa]
raidallinen matto käännetty
likaisempi puoli ylöspäin
maalarin kosketus

PIM
PIM
PIM

nyt kai näyttää
riittävän synkältä
[hän jatkaa maalaamista]
legenda liikehtii jo
levottomasti

PIM
PIM
PIM

jäseneni alkavat puutua
enkä edes osaa soittaa pianoa
[en edes tässä maalauksessa]

Valokuvaamo Karjala-Filmi

2008-02-07T11:54:00.000+02:00

Runotorstain haastesana on historia.

*****

Olit pelottava mies,
komea

muovikassillinen kuvia
hiihtäjiä, tanhuajia, telttailijoita
kirjeenkirjoittajia, kyykkäsankareita
lotta ja sotainvalidi.

Olet musta marmoripatsas
hiekkalaatikon muovisotilaiden yllä.

*****

Jusseista

2008-02-03T22:58:00.000+02:00

Tämä ilta on kisailujen juhlaa. Vaikka en pidä minkäänlaisista kisoista, sanottakoon kuitenkin, että missikisojen jälkeen Jussi-gaala tuntui erittäin tärkeältä. Jussi-gaalassa Åke Lindmanille jaettiin betoni-Jussi. Oikein. Hyvä. Haluan vain lyhyesti kertoa, että tunnelma oli... tuota... itkettävä. Kun juontajat alkoivat puhua siitä, että tänä vuonna betoni-Jussi jaetaan, tiesin heti, että Åke sen saa. Onko muita sen ansaitsevia enää edes elossa? En tiedä, johtuiko siemailemastani Jeanmairesta vai mistä, mutta itku oli lähellä. Taisin jopa nousta seisomaan. Ei niin, että olisin kummempi Lindmanin elokuvien ystävä tai edes nähnyt viimeisimmän, Tali-Ihantala 1944:n. Tuntui vain siltä kuin olisi kuunnellut muistopuhetta ja katsonut Lindmanin kipuavan julkisia portaita viimeistä kertaa. Aivan kuin paikalla olevassa yleisössä kostuneet silmät olisivat kokeneet samoin. Toivottavasti olen väärässä.

Missikisoista

2008-02-03T20:07:00.000+02:00

Katsoin hetken missikisoja. Älytön instituutio, niinpä niin.

Mikä ihme saa nuoret tytöt halajaman missikuningattaren tittelistä? Miksi titteli voisi olla tavoittelemisen arvoinen? No tietysti siksi, että siitä urkenisi takuuvarmasti ura televisiossa? Hmph. Tai urkenee, jos muistaa mainita, että "mä rakastan eläimii ja lapsii ja sit maailmanrauha ois niniku tosi tärkee".

Mutta miksi, oi miksi missiehdokkaat piti panna kävelemään "catwalkia" jossain päiväkodissa? Onko ohjelman tekijöillä sahajauhoa päässään? Anteeksi, aliarvioin sahajauhoa, sillä siitähän on sentään juoksuradan materiaaliksi. Ihan kiva, että lapset saivat sanoa mielipiteensä turhasta asiasta, mutta miksi tyttöjen piti keikistellä lasten edessä? Mallinako siitä, millainen tulisi olla, jotta aikuiset tykkäävät? Miten lasten joukossa olleet ylipainoiset asiaan suhtautuivat? Ottivatko he iloiten vastaan sanoman: ai tällainen se naisihanne on... nyt en enää ikinä syö mitään.

Tämän vuoden kisailua mainostettiin missikarkeloiden kasvojenkohotukseksi. Oireellinen sana: kasvojenkohotus. Mikä ihme maailmassa on vikana? Ketä meidän tulisi ihailla? Miksi meidän tulisi ottaa missitytöistä mallia? Miksi minä kysyn näitä kysymyksiä? Tuokaa kirves, olen puu, sanon erästä runoilijaa lainaten.

Yläviidennes

2008-01-31T11:12:00.000+02:00

Tänään avautui Yläviidennes-niminen blogi, johon raapustan musiikillisia topviitoslistoja ystäväni [p]:n kanssa. Luvassa on "silkkaa musiikin haifaivia", lyhyttä ja ytimekästä rock- ja poplistailua sekä listoihin johdattelevaa johdantoa. Siis läimikäämme yläviittä eli gimme high five, kuten amerikkalaiset sanovat kielimiehiä (ja -naisia) kun ovat.

I am the Highway

2008-01-31T10:17:00.000+02:00

Runotorstain 77. haaste etsii voimaa.
Uskoakseni se löytyy läheltä.

*****

Herää
pian olet perille

vääristä väsähtäneet polvesi
suorista kätesi tartu ohjauspyörään

unissakävele
laskosta luomesi

nyt olet tässä
tiedät mihin uskoa

ihmisen nopeat tarpeet

fast food
ikkunoihin roiskivat televisiot

tiikeri tankkissa
perinteen päällekäyvät ojanpohjat

liikenneympyrä
pyörittää silmät ummessa

mihin kääntyä
mistä suunnasta astua ulos

herää, herää
turha enää esittää nukkuvaa

olet perillä
olet tässä

tämä tie ei vie mihinkään
sinä olet tie

Läimikäämme yläviittä

2008-01-29T16:04:00.000+02:00

Pitkältä tuntuneen työpäivän jälkeen pidennän sitä vielä entisestään. On aika kirjoittaa näkyviin taas yksi top viitonen. Olen itse asiassa niin vihkiytynyt pinnalliseen topitteluun, että olen päättänyt ystäväni [p]:n kanssa nikkaroida pystyyn pelkkiä topvitosia lajittelevan blogialustan. Siihen palaan tuonnempana, joskus. Nyt jatkan työpäivää työn tekemiseen liittyvien biisien tämän hetken top 5 -listalla.

1. CMX: Työt ja päivät (Aura)
2. System of A Down: Science (Toxicity)
3. Lynyrd Skynyrd: Working for MCA (Second Helping)
4. CCR: The Working Man (Creedence Clearwater Revival)
5. Christy Moore: Don't Forget the Shovel (The Time Has Come)

Ai niin, tämä on muuten 400. postaukseni.

Näillä viikonloppu alkaa

2008-01-25T16:02:00.000+02:00

Viikonloppu vaatii aina alkaakseen lähtölaukauksen. Työaika saattaa päättyä klo 15.30 tai klo 16.00 tai milloin hyvänsä, mutta vapaus palkkatyön kuristusotteesta ei yksin riitä. Tarvitaan kunnon sysäys, usein montakin. Sysäykset ovat elytystä, jotka herättävät työnsä ääressä taantuneen tai yli-innostuneen oikealle taajuudelle. Hyvää viikonloppua! Olkoon elvytyksesi toimiva.

Tämän viikonlopun käyntiin kytkeneiden biisien top 5:

1. Supergrass: I'd Like to Know (I Should Coo)
2. Pearl Jam: Given to Fly (Yield)
3. Scott Walker: Mathilde (Scott)
4. Camel: Nimrodel/The Procession/The White Rider (Mirage)
5. Kashmir: Surfing the Warm Industry (Zitilities)

Rauhan nimissä ammuttiin

2008-01-25T15:05:00.000+02:00

Runotorstain haastesanana on tällä kertaa humoristinen.

*****

Rauhan nimissä
ammuttiin silmien väliin
pyhillä savuilla.

Tuhansien kilometrien päässä
kukkivan omenapuun alla puhuva mies
tiesi miten minun tuli elää,
miten voisin pestä samalla aineella
tuplasti enemmän tuplasti kirkkaammaksi,
miten umpihankeen uponneena osaisin
olla minä.

Vedän jalkaan pesussa haalistuneet farmarit,
astun ulos, autoon, taloon, toimistoon,
syötän tietokoneeseen hippimusiikkia
selvitäkseni iltaan.

Top 5 livealoitukset

2008-01-24T13:16:00.000+02:00

Olen joutunut listojen valtaan. Muuttaisinko koko blogin pelkäksi listailuksi? Syytän Rob Gordonia... Muttamutta. Listoista huolimatta tai niiden vuoksi tänään, viikon arkirupeaman painuessa hiljalleen kohti loppuaan, alkaa elämä täälläkin taas voittaa. Siksi livemusisointi maistuu maukkaalta. Tällä hetkellä, siis juuri nyt, taulun keskustaan osuvat seuraavat livealbumien aloitusviisut:

1. The Rolling Stones: Jumpin' Jack Flash (Get Yer Ya-Ya's Out)
2. Christy Moore: Welcome to the Cabaret (Live at the Point)
3. Alarm: Rescue Me (Electric Folklore live)
4. Pearl Jam: Love Boat Captain (Live in New York, July 8th 2003)
5. Marillion: Slainte Mhath (The Thieving Magpie)

Toppii vitosta pukkaa

2008-01-23T16:58:00.000+02:00

Edellisen viestin kommenttilaatikossa [p]:ksi itsensä tituloiva olento esitti minun top 5 -listan innoittamana listan tämän hetken tuntemustensa mukaisesti parhaista albumin lopetusbiiseistä. Minä innoitin hänet listamaniaan ja nyt hän innoitti minut. Tässä ovat minulle juuri nyt mainiosti, siis parhaiten, sopivat albumien päätökset:

1. Neil Young: Last Trip to Tulsa (Neil Young)
2. Television: Torn Curtain (Marquee Moon)
3. Blue Öyster Cult: Astronomy (Secret Treaties)
4. System of a Down: Soldier's Side (Hypnotize)
5. Pearl Jam: Inside Job (Pearl Jam).

Miesten hömppää

2008-01-23T10:31:00.001+02:00

Eilen illalla katsoin taas High Fidelityn (Stephen Frears, 2000). Luulen, että kaikilla on jokin elokuva tai joitakin elokuvia, joita katsoo uudestaan ja uudestaan. Minä tartun helposti Rob Gordonin (John Cusack) musiikin ja naisten täyteiseen elämään – tai jopa kiinnityn siihen. Miksi sama asia vetoaa? Miksi en tarttuisi johonkin ennennäkemättömään?

Vaikka on mukava nähdä uutta, niin ihmisen perusominaisuuksiin kuuluu jatkuvan uutuuksien virran keskellä myös tuttuuden tarve. Tuttuus tarjoaa varman pohjan askeltaa siihen suuntaan, jossa hengitysilma soi kurkunpäässä niin kuin etukäteen olettaa. Tuttuus on pohja, jolla uuden on hyvä kasvaa. Pohjan tukevoittamiseen minä käytän muun muassa Rob Gordonin levyjen ja top 5 –listojen täyttämää arkea. Oma vaikutuksensa on sillä, miten tuo arki kerrotaan, miten se tehdään näkyväksi.

Rob omistaa levykaupan, jollaisessa voisin asua. Tai no, ainakin voisin käydä sellaisessa päivittäin. Sivukujalla oleva puoti huokuu jotakin sellaista aitoutta, joka digihässäkässä on lähes iäksi kadonnut. Kutsu sitä nostalgiaksi tai miksi haluat, mutta nykyajan kliinisestä pro tools -soundista ollaan kaukana. Samassa tuntuu siltä, että hektinen ajan juoksukin on poissa. Elämässä pitää olla rahinaa, ja Robin elämä rahisee.

Ja puhuttelu. Rob puhuttelee katsojaa suoraan tilanteessa kuin tilanteessa. Katsoja vedetään Robin intiimiin maailmaan. Esimerkiksi Rob herää aamulla naisen vierestä, kääntyy kyljelleen ja katsoo lähikuvassa kameraan kertoakseen, miten hän päätyi kyseiseen tilanteeseen. Katsojasta tehdään Robin luottoystävä eikä mikään avaimenreikään kurkisteleva voyeuristi.

High Fidelity on oikeastaan miesten hömppäelokuva, ja niin on omalla tavallaan sen pohjana oleva Nick Hornbyn romaanikin. Rob Gordonin tarina on musiikkisitaatteihin upotettua ihmissuhdehömppää, jota ei ole yritetty väkinäisesti naamioida vakavaksi ja sanomalliseksi. Siinä on vielä yksi syy, miksi High Fidelity tuntuu kotoisalta.

Ja lopuksi Robin tapaan yksi top 5 -lista... Parhaat albumien avausbiisit:

1. Rainy Day Women #12 & 35 (Bob Dylan: Blonde on Blonde)
2. Rocks Off (The Rolling Stones: Exile on Main Street)
3. Thank You for Sending Me an Angel (Talking Heads: More Songs about Buildings and Food)
4. Cinnamon Girl (Neil Young with Crazy Horse: Everybody Knows This is Nowhere)
5. Baba O'Riley (The Who: Who's Next)

Kivulias selitys

2008-01-17T13:18:00.000+02:00

Runotorstaihin kipupiste.

*****

Unessasi en kyennyt
kontrolloimaan tekemisiäni

tohtinut todeksi kutsuttua
todeksi selittää.

Jalkakäytävällä
ikäänsä kannatteleva mies

oikea laahaava jalka
laatassa jälki

päättäväinen
etenemisen todiste.

Mara, Mara, me tullaan taas...

2008-01-16T09:58:00.000+02:00

Tähän väliin asetan urheilu-uutisen otsikon (TS 16.1.2008), joka ei ole enää uutinen. Jalkapalloihmisenä olen asiasta iloinen, vaikka en oikeastaan tiedä, mitä mieltä asiasta todella olen. Ainakin analyyttinen ja leppoisan tuntuinen keulakuva "joukkueeseeni" saatiin. Olen tietoinen siitä, että leppoisuus (ja analyyttisyyskin) saattaa olla vain median luoma harha. Jalkapalloihmisenä olen kuitenkin iloinen. Miten muuten voisin olla?

Kommentti vuodelle 1918?

2008-01-15T09:10:00.000+02:00

Onhan vuoden 1918 tapahtumia "juhlavuonna" jollain lailla juhlistettava. Näin Turussa (TS 15.1.2008):

And the tunnustus goes to...

2008-01-14T21:48:00.000+02:00

Tuima jakoi minulle runoilustani You Make My Day –plakaatin. Yllättyneenä totean, että nyt blogiani lukee ainakin yksi, joka pitää runoistani. Tai ainakin jostain runostani. Tunnustus lämmittää nyt erityisesti kahdesta syystä: 1) Talo, jossa asustan, tuulettaa itse itsensä niin tehokkaasti ja innokkaasti, että toisinaan tupaan tuppaa lievähkö kylmyys. 2) Tunnustus nyt vain sattuu lämmittämään.

Suomalaisenkin olisi aika opetella ottamaan vastaan kehuja. Tämä tuli mieleeni viime lauantaina Venla-gaalaa katsoessani. Suomessa ei osata järjestää minkäänlaista televisioitavaa gaalaa. Tämän todetakseen ei tarvitse kuin katsoa läntisen naapurin tv-kanavalta vaikka gaala, jossa Börjet ja Ulrikat jakavat toisilleen palkinnot vuoden elokuvateoista. Meidänkin gaalamme saattaisivat näyttää komeilta ja hyvin järjestetyiltä ja suunnitelluilta, jos me osaisimme ottaa kiitokset vastaan. Mutta. Mutta. Kun joku tuottaja tai mikä lie tulee hakemaan palkintopystiä, hänen puheensa sisältää yhden sanan: ”Kiitos”. Se lausutaan tarkoituksena sanoa: ”Älkää nyt, en mä tätä ole ansainnut”. Papin munat ja kirkkoviinin kiherrys! Jos tuomaristo on mielestäsi antanut palkinnon väärälle henkilölle, älä ihmeessä näytä tietäväsi, kenelle pystin olisi pitänyt mennä. Hymyä huuleen, käsi nyrkkiin ja nyrkki pystyyn.

You Make My Day –plakaatin saaminen tuo myös velvollisuuksia:

"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Koska elän ihan oikeatakin elämää, niin miten nyt voisin jakaa tunnustuksen kymmenelle blogille? En mitenkään. Siksi jaankin vain viisi tunnustusta:

Kirjailijan häiriöklinikalle lienee tullut plakaatteja aiemminkin. Ihme on, jos ei ole. Ihmettelen, miten Kirsti jaksaa ja pystyy kykenemään kirjoittamaan kiinnostavasti mistä tahansa. Onneksi jaksaa.

Jurin Pulpetti tarjoaa mielenkiintoisen ikkunan pulpin maailmaan. Parasta on se, että mielipidettä ei pihdata missään välissä. Lisäksi Jurin blogia lukemalla oppii yhdestä laajasta aihealueesta sitä ja tätä, niin pieniä yksityiskohtia kuin laajempaa laveerausta.

Kaiken pelitys tarjoaa peli- ja kulutuskulttuurista hauskaa ja terävää luettavaa. Monesti olen huomannut jääneeni pohtimaan asiaa, joka luettuna tuntui minulle yhdentekevältä.

Runotorstai pitää blogini hengissä.

Ja lopuksi Tuiman Tuumailulle kirjallisuusaiheisista (ja muistakin), inspiroivista kirjoituksista. Eikä tämä ole todellakaan vastavuoroinen tunnustuspyrskähdys. Vaikka kommentoin harvoin, niin Tuiman blogissa käyn päivittäin – useammin kuin kerran.

Valo/varjo

2008-01-10T09:52:00.000+02:00

Runotorstain vuoden 2008 ensimmäisenä haasteena on kuva, jossa iäkäs nainen lukee kirjaa auringon loisteessa. Ei valoa ilman varjoa ja toisin päin.

*****

Tässä on ensimmäinen riita
suhteen perusrakenteen ominaisuus
kuin meillä toiseksi viimeisenä aamuna
äänetön päänpudisteluharjoitus
jonka pois pyyhkimiseen keittiörätti ei riitä
sanoit mitä tarkoitit, olit oppinut
uusia sanoja –

aurinko käy silmiin, naapurit
näkevät kiikareillaan että rakastan sinua
tarkoittaa tänään eri asiaa
turha siirtyä varjoon
olemme olleet maassa niin kauan –

käyn taas nukkumaan yksin
mutta jo ennen aamua muistan
sinun tapasi unohtaa lehdet, lukea
runoja kahvimukista

*****